Lue Vilin tanssiarvostelu

Lue Bitin tanssiarvostelu

Vili kertoo:
Vaikka harjoittelua on nyt emännän opiskellessa ollut tosi vähän, lähdimme kuitenkin osallistumaan vuosittaiseen Halloweenin tanssikisaan, koska tämä oli samalla kooikerien koiratanssimestaruuskisa. Minä tanssin emännän kanssa voittajaluokassa ja Bitti alokasluokassa. Kisakappaleina meillä oli samat koreografiat kuin maaliskuussa Vahdon kisoissa eli minä tanssin itämaista tanssia ja Bitillä oli kappaleena "Fame".

Tällä kertaa mukaan ei ollut lähtenyt odotuksistamme huolimatta muita rotumme edustajia, joten Vili sai käydä pokkaamassa kooikerien koiratanssimestaruuspokaalin ja Bitti kooikerien mestaruuden 2. mitalin. Toivottavasti ensi vuonna mukaan uskaltautuu muitakin kooikereita.

Ekalla radalla menin tapani mukaan kuuliaisesti, mutta tällä kerralla myös lujaa: sijoitus 3. tulos 0.

Kakkosradalla isännän pakara kramppasi. Minä tulkitsin kyykistymisen ohjausliikkeeksi ja kiersin seuraavan esteen väärältä puolelta.

Vili kertoo:
Lenkillä oli hauska juosta. Lenkiltä kotiinpaluukin oli vielä OK, mutta sitten ei enää ollutkaan kivaa, kun isäntä huokaisten aloitti puhdistusurakan. Bitin turkista takiaiset irtosivat helpommin, mutta minun turkkiani isäntä puhdisti melkein tunnin, kunnes olin sitä mieltä, että nyt riittää. Kun emäntä tuli viikonlopuksi Tampereelta kotiin, niin hän nyppi takajalkojeni välistä viimeiset takiaiset pois. Emäntäkin huomasi, että takiaiset "söivät" suurimman osan korvakoruistani :( 

AGILITY (viralliset)
Paikka: Rauma, Susivuoren kenttä
Järjestäjä: Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry/Agilityjaos
Tuomarit: Anne Savioja ja Anne Huittinen

Vili (Medi-2)
Kisa 1: HYL (tässä luokassa ei tullut yhtään tulosta)
Kisa 2:   2.   0(39,41/-2,59/0) sertif.

Bitti (Medi-3)
Kisa 1: HYL
Kisa 2:   3. +2,33(40,33/+2,33/0)

Bitti kertoo:
Saimme kisoille kivan sään. Etukäteen olin pelännyt, että joudumme juoksemaan sateessa. Emäntäkin ehti koulukiireiltään kisaan Vilin kanssa. Oli sillä kyllä koulumuistiinpanoja mukana ja niitä se yritti lukea joka välissä, kun ei ollut radalla.

Vilin eka rata oli niin hankala, että siitä ei kukaan medi-2 -luokkalainen saanut tulosta vaikka niitä oli 7 koirakkoa yrittämässä. Toisella radalla Vili kunnostautui oikein toden teolla ja nappasi 0-tuloksen. Vähältä piti, että olisi silti serti jäänyt saamatta, mutta onneksi kisasta poisjääneitä ei ollut yhtäkään enempää. Emäntä kävi Vilin kanssa pokkaamassa 2. palkinnon ja oli toooosi tyytyväinen ja innoissaan Vilin tuloksesta. Kyllä se Vilikin tyytyväinen oli, varsinkin saatuaan palkkio nakit ja lihapullat.

Minunkin ensimmäinen rata meni hyllyksi, mutta toisella radalla onnistuin välttää virheet. Isäntä sanoi, että hiukan nopeammin olisin voinut liikutella tassujani - nyt meni pari sekuntia yliajalle, mutta 3. sijan palkinto saatiin silti käydä pokkaamassa.

Vili kertoo:
Nyt sitten isäntä joutui meidän "yksinhuoltajaksi". Emäntä sekosi ja lähti koulunpenkkejä kuluttamaan... ja vielä Tampereelle asti. Siitä kuulemma tulee ihmisten hieroja. Olisi nyt edes alkanut opetella koiria hieromaan niin mekin oltaisi tuosta päähänpistosta jotain hyödytty. Nyt se sitten on koko pitkän viikon poissa kotoa ja vain  viikonloppuisin kotona. Kyllä viikonloput on alkaneet tuntua tosi lyhkäsiltä. Minä ainakin istun viikonloppuisin niin paljon emännän sylissä kuin ikänäkin ehdin. Kun hän alkaa sunnuntaina kerätä kasseja taas kasaan, niin minä kyllä osoitan paheksuntani ja menen keittiön pöydän alle enkä tule hyvästelemään, kun emäntä on lähdössä. Tätä nyt sitten kestää ensi kesään asti.

AVO 
ERI, AVK 1, PU1, VSP, SERT
(Lue arvostelu)

Vili kertoo:
Kaunotar Bitti on nyt vauhdikkaasti jatkanut näytelmäuraansa. Vai onko Bitti kulkuri kuitenkin. Bitti lähti isännän kanssa näyttäytymään Ikaalisiin ja minä jäin emännän kanssa kotiin. Ensin minun piti hiukan osoittaa mieltäni vikisemällä, kun minä en päässyt mukaan, mutta kun emäntä alkoi leikkiä kanssani, niin olinkin ihan tyytyväinen saadessani hänen huomionsa kokonaan itselleni ilman "räihistä". 

Bitti kertoo:
Sunnuntai aamu oli todella sateinen. Vili jäi emännän kanssa kotiin nukkumaan, kun minä lähdin isännän kanssa ajelemaan Ikaalisiin. Matka oli 1,5 tuntia ja isännän oli sateessa väsyttävä ajaa, mutta minä nautin omasta rauhasta häkin isossa tilassa. 

Perillä satoi oikein kunnolla. Näyttelyalueena oli hiekkainen harju, jossa olisi kurastunut, mutta onneksi isäntä oli huomannut ottaa minulle mukaan kurahaalarin. Paikalla oli 4 urosta, joista 2 oli pentuluokassa, 1 nuorten luokassa ja minä ainoana AVO-luokassa. Minä olin uroksista ainoa, joka sai erinomaisen laatuarvostelun ja siten myös sertin. Sitä sieltä lähdettiin hakemaankin, mutta kyllä se silti yllätys oli ja todella hieno tunne kun se saatiin. ROP-kehässä Wiia-kaveri sitten vei voiton, kun minä olen kuulemma vähän tukevapäinen - ei tarvinnut sitten jäädä isoon kehään odottelemaan sateisessa säässä. 

Kotona sitten kerroin Vilille kuulumiset, että missä olin koko päivän ollut, kun Vili oli ollut kotona ryytymässä...tai niin minä ainakin kuvittelin.

Tuomarina Pasi Savila

Vili kertoo:
Lauantaiaamuna lähdettiin aikaisin, jo ennen klo 9:ää, ajamaan kohti Harjavaltaa. Siellä kisattiin jokavuotinen kaupunkitaistelu Satakunnan agilityseurojen välillä. Bitti oli isännän kanssa WeCan medi-joukkueessa. Kaupunkitaistelussa on joka seuralla 4 koiraa joka säkäluokassa ja näiden tulokset ja yhteensä keräämät pisteet lasketaan yhteen ja se määrää monenneksiko seuran joukkue tulee. 

Päivän erikoistarkkailussa tuomarilla oli puomin alastulokontakti, jota hän kyttäsi kaikilta oikein kunnolla. Bitille tuli hieno ja sujuva rata. Ainoa virhe Bitille tuli juuri puomin alakontaktilla. Bitti tuli omassa medi-sarjassa, jossa oli siis 20 koiraa, neljänneksi. Kokonaisuudessaan WeCa sijoittui 3:ksi (joukkueita oli 5).

Kaupunkitaistelun jälkeen oli avoimenluokan rata ja minäkin pääsin juoksemaan. Tosin minulle tuli siitä hylly ja Bittikin otti pari virhettä.
 

Vili kertoo:
Mentiin Raumalle kisaamaan kiireellä töiden jälkeen. Ajateltiin, että ollaan varmuuden vuoksi paikalla, ennen kuin kisat alkavat klo 18. Siellä oli jo ihan kauhea määrä möllikoiria niin että ensimmäinen 1-luokan startti oli klo 20 jälkeen. Mekin juoksimme 1-luokan radan, mutta meitä ei siinä sijoitettu, kun me kilpailemme jo ylemmissä luokissa. Halusimme kuitenkin harjoituksen vuoksi juosta tämänkin radan. 

Bitti meni muuten hienosti, yksi kontaktivirhe puomilta ja kepeillä jätti yhden kepin välistä ja korjattiin vaan lopuksi kepeiltä pois tulo oikeaksi, mutta tuomari antoi siitä hylkäyksen, mutta vauhti oli hyvä.

Seuraava kisa oli niin myöhään, että se oli jo ihan nukkumaanmenoaika Bitille ja Petterille. Mutta kyllä se siitä meni. Yhden esteen isäntä unohti matkalla, kun meni samalla tavalla kuin 1-luokankin kisassa, eli hylkäys tuli siitäkin.
 

AGILITY (epäviralliset)
Paikka: Noormarkku, WeCan halli
Tuomari: Anne Trygg

Vili 
1-luokka: ei sij.  HYL
AVO: HYL

Bitti  
1-luokka: ei sij.  5(37,59/-12,41/5)
AVO: 1.   0(37,73/-12,27/0)

Vili kertoo:
Innolla mukaan oman seuran kisoihin. Minulla tällä kertaa oli enemmän intoa kuin taitoa (lue kuuntelua), mutta kivaa oli. Eka startti oli 1-luokan kisa, jonka juoksin emännän kanssa ihan vaan huvin vuoksi, minä kun olen jo ylemmässä luokassa niin minua ei olisi sijoitettu, vaikka olisinkin onnistunut saamaan tuloksen. Avoimen luokankin radalta tuli hylly, kun kieltoja tuli tuomarin mielestä liikaa.

Bitti onnistui saamaan tuloksen kummaltakin radalta ja avoimen luokan radalla pääsivät ihan palkintopallille asti.

Vili kertoo:
Veimme isännän ja emännän seuramme agilityhallille kouluttautumaan paremmiksi ohjaajiksi. Tapio Mäntysalo oli tullut kouluttamaan.

Hyvien ohjeiden kera tästä on hyvä jatkaa kisaamista.

Vili kertoo:
Isäntä oli lupautunut MM-karsintojen ajanottajaksi, joten pakkasimme asuntovaunumme ja ajoimme koko lauma Lietoon SFS-karavaanarien leirintäalueelle. Minä, Bitti ja emäntä vietimme siellä leppoisia lomapäiviä, kun isäntä oli kisoissa töissä. Kävi emäntäkin viimeisenä kisapäivänä katsomassa kisoja ja meidän piti siksi ajaksi jäädä Bitin kanssa kahdestaan vaunuun. 

Paikka: Nastolan urheilukeskus, Nastola
Järjestäjä: Päijät-Hämeen Agility-Urheilijat ry

Vilillä kisat A, C ja D medi 2
Bitillä kisat A ja C medi 3

Tuomarit A-kisa, medi2, Anne Savioja
kisa C: Seppo savikko AVO-SM karsinta
Avo SM finaali tuomari Anne Tammiksalu
D-kisa medi 2 tuomari Allan Mattsson

VILI: 
AVO SM-finaali tulos 0, aika -0.56

Vili kertoo:
Lähdimme matkaan jo torstaina 2. päivä. Asuntovaunu pakattiin ja sitten tuli vielä nuohooja käymään ennen lähtöä. Nuohooja kysyi ollaanko me vihaisia. Kun emäntä vakuutteli, että ei me vihaisia olla, niin sitten nuohooja uskalsi tulla sisälle tarkistamaan meidän takan. Takka on talvella kiva paikka, kun siellä voidaan paistaa makkaraa. Kesällä sitä ei käytetä lainkaan, kun muutoin tulisi liian kuuma. Kesällä makkarat grillataan ulkona. Nuohoojan lähdettyä ja emännän saatua vaunun pakkaukset valmiiksi lähdimme liikkeelle ja ajoimme Hämeenkoskelle emännän tädin luokse. Meillä oli vähän tylsä ilta, kun meidät jätettiin vaunuun emännän ja isännän mennessä juoruamaan. Tulivat ne sitten yöksi meidän kanssa vaunuun nukkumaan.

Seuraavana aamuna ajettiin karavaanikaupan kautta kisapaikalle klo 11, kun kisakirjeessä oli luvattu, että siihen aikaan pääsee vaunun kanssa vaunuparkkiin ja opastaja on paikalla. Mutta ei siellä mitään opastajaa ollut. Meitä ennen oli tullut jo yksi vaunu ja sen omistaja oli jo ehtinyt soittaa vaunupaikkojen järjestelijälle. Puoli tuntia meidän piti siinä odotella, ennen kuin kisajärjestäjät tulivat ohjaamaan vaunupaikalle. Saimme itse valita vaunupaikkamme ja pääsimme leiriytymään. Vähän meinasi ropauttaa vettä, mutta onneksi se sade siitä kuitenkin loppui ja aurinko alkoi paistaa.

Meillä oli perjantaina heti yksi kisa: ensimmäiseksi juoksi Bitti, minulla oli myöhäinen iltakisa, joka alkoi 20.15. Emme emännän kanssa meinanneet huomata mennä radalle ja radan sisäänheittäjä joutui meitä huutelemaan ennen kuin emäntä huomasi, että se oli meidän numero mitä huudettiin. Minä juoksin radan ihan hyvin. Yhdessä kohdassa emännällä oli käsky vähän myöhässä ja minä ehdin sitten juosta hypyltä suoraan putkeen, kun olisi pitänyt kääntyä. Hyllyhän siitä sitten tuli, mutta rata juostiin hienosti loppuun asti ja nakkia ja lihapullaa tuli.

Lauantaina, aurinkoisessa ilmassa heti aamutuimaan koitokseen pääsi ensin Bitti. Minulla oli kisa vasta päivällä: AVO-SM -karsinta eli epävirallinen SM-kisa, mihin sekarotuisetkin koirat saavat osallistua. Meillä oli emännän kanssa pitkä odottaminen, minä meinasin ihan kokonaan tympiintyä, mutta aika lailla maltoin olla rähjäämättä muille koirille. Nyt olimme emännän kanssa hyvin kuulolla. Emäntä oli jo melkein unohtanut radan, mutta kyllä silti selvisimme alkuhässäkästä, mutta sitten kepeillä en meinannut jaksaa mennä loppuun asti ja luin emäntää vähän väärin, kun minusta se näytti että ne kaksi viimeistä keppiä saisi jättää kiertämättä. Emäntä minua sitten siinä pyöritteli, kun korjattiin vähän väärin. Tuomari pudisteli päätä, että eikö niitä osata kunnolla kerralla korjata. Sitten vielä lopussa tuli pieni hässäkkä, mutta kyllä me kuitenkin tulos saatiin: kepeiltä 5:n ja yhdeltä hypyltä kielto, kun en siinä ymmärtänyt mitä emäntä näyttää. Mutta kontaktit tuli kaikki otettua. Pääsimme jopa finaaliin.

Pikku Bittikin oli taas agirodussa. Perjantaina oli yksi kolmosen rata, jonka tuomarina oli Anne Tammiksalu Virosta. Rata oli tosi hankala, mutta ihmeen kaupalla se niistä vaikeimmista kohdistakin selvisi, vaikka kovin, kovin hitaasti. Mutta sitten helpommassa kohdassa isäntä teki ihan ihme ohjauksen ja Bitti tuli ohi esteen, ja sitten vielä uudelleenkin ohi saman esteen ja sitten vielä hyppäsi sen väärään suuntaan. Hylkyhän siitä tuli, mutta aika olisi kuitenkin mennyt yliajaksi 12 sekuntia, mutta Bitti selitti syyksi, että oli niin väsyttävä ja lämmin päivä.

Bitti kertoo:
Seuraavana päivänä ei ollut enää ilta kilpailu, kun oli aamukilpailu. Minä olin vähän virkeämpi, mutta en silti ihan kauheasti jaksanut juosta. Rata oli kiva Seppo Savikon sujuvalinjainen rata, mutta minua laiskotti. Isäntä sanoi, että minulla on varmaan diesel-kone, kun käynnistyn hitaasti... mitä se sitten tarkoittaakaan. Nappasin radalta yhden kiellon hypystä, kaksikin kieltoa siitä olisi voinut antaa, kun ensin menin siitä ohi ja sitten vielä pysäsin sen eteen, mutta yliaikaa tuli taas 12 sekunttia. Meitä oli yli 130 koiraa ja minun sijoitus oli 71. eli ei se nyt ihan huonosti mennyt, vaikka tosin melkein kaikki loput olivat hylättyjä suorituksia.

Tämä leirielämä olisi normaalisti ihan mukavaa, mutta täällä on niitä ihme kilpailuja noilla muillakin koirilla. Normaalisti isäntä ja emäntä eivät niitä kovin paljon käy katselemassa, mutta täällä käyvät ja istuvat siellä ja me vaan joudutaan kököttämään vaunussa, mikä on todella epäreilua. Onneksi kuitenkin tarjoilu pelaa.

Vili kertoo:
AVO SM finaali: kävin ihan kauheilla kierroksilla ja vuoroamme odotellessa piti jokainen ohi kulkeva koira murista, en malttanut rauhoittua enkä kuunnella, monta puhuttelua piti emännän antaa. Vielä juuri ennen radalle menoakin emäntä antoi minulle viimeisen puhuttelun ja sanoi, että nyt täytyy kuunnella. Maltoin jäädä ensimmäisen esteen taakse odottamaan emännältä lähtölupaa ja sitten lähdettiin liikkeelle. Ensimmäinen hyppy ja rengas meni hyvin. Rengas oli ihan outo, iso, oranssi rengas, mutta kyllä minä siitä osasin hypätä keskeltä. Sitten emäntä näytti putkenkin hyvin. Muurille jäin vähän miettimään, että pitääkö se hypätä vai tulla ohitse, mutta kun emäntä sanoi uudelleen niin kyllähän minä siitä osaan hypätä. Jatkettiin hienosti matkaa ja emäntä kehui minua. Osasin ottaa A:n kontaktinkin hyvin. A:n jälkeen kierrettiin yksi hyppy takaa ja mentiin kepeille ja nyt maltoin nekin ottaa kunnolla loppuun asti, vaikka edellisellä radalla olisinkin halunnut jättää osan suorittamatta. Puomiltakin tuli kaikki kontaktit otettua ja sitten vauhdilla maaliin. NOLLAVIRHETTÄ ja aikakin riitti: -0,56. Sijoituimme 19. 

Lauantain viimeisessä kisassa väsymys jo meinasi vähän painaa, mutta kyllä minä äkkiä piristyin kun emäntä sanoi, että mennään vielä yksi rata juoksemaan. Meidän vuoromme oli lähteä liikkeelle melkein viimeisenä ja kyllä se odottelu oli pitkästyttävää. Onneksi emäntä piti minulle ohjelmaa ja sain paljon nakinpaloja.  Hiukan meinasin haukkua muille koirille, mutta vuoroamme odotellessamme emäntä piti minut tiukassa kurissa ja laittoi minut seuraamaan ja tekemään koiratanssiliikkeitä. Yksi ohikulkijoista sen vuoksi huusi meille, että "Anitta tää on agilitya eikä koiratanssikisa." Se vissiin luuli, että me ei muisteta mihin kisaan ollaan menossa. 

Lopulta pääsimme kentälle ja jäin kiltisti istumaan ensimmäisen esteen taakse, kunnes emäntä antoi luvan hypätä. Nyt ei ollut energiaa hötkyillä turhia. Vaikka alussa oli muutama vaikea käännös, otimme ne taidokkaasti. Puomillakin muistin ottaa kontaktin, enkä hypännyt sieltä liian aikaisin pois. Kepitkin maltoin suorittaa ihan loppuun asti. Keppien jälkeen oli hyppy, jonka jälkeen näkyi houkuttelevasti putken suu, mutta sinne ei kuulunut mennä. Minä kiltisti emännän käskystä käännyin, mutta sitten vahingossa pudotin riman, kun hypyltä piti heti kääntyä takaisinpäin putkeen. No ei se mitään. Jatkoimme täydellä höyryllä eteenpäin A:lle, josta siitäkin tuli kontaktit otettua. Sitten hyppyjä ja putkia ja puomikin mentiin vielä toiseen kertaan ja silläkin kerralla muistin ottaa kontaktit enkä sännännyt putkeen liian aikaisin. Mutta sitten, vaikka putkessa ollessani vähän kuulinkin emännän huutelua, niin putkesta ulos tullessani en ihan ollut kartalla, mihin suuntaan pitää lähteä ja tein pienen pyörähdyksen, mutta sitten pääsin pallon päälle ja hyppäsin viimeisen hypyn maaliin. Viitonen meille siitä tuli.

Lauantaina näytti iltaa kohden pilvistyvän ja oli pientä sateen ripotteluakin, mutta AVO SM-karsinnan sain juosta vielä poutasäällä. Maksit saivat vähän vesitihkua niskaansa. Sen kisan jälkeen tuli vähän enemmänkin vettä. Mutta onneksi sade loppui, ennen kuin illalla alkoi meidän lauantain iltakisa. Viileä oli ja tuuli, mutta ihan kiva keli, kun ei satanut, vaikka tuomari sanoi, että Sade-kooikeri yritti ottaa sadetanssia.
 

Sunnuntaina meillä ei ollutkaan muita kisoja kuin joukkueradat. Isännän joukkueasun piristykseksi ostama peruukki herätti hilpeyttä kaikissa ohikulkijoissa. Kisapaikalla näkyi jo pitkältä, missä isäntä kuleksi.  

Bitti kertoo:
Vietimme juhannuksen leireillen asuntovaunun kera Kankaanpäässä Kuninkaanlähteen karavaanarien leirintäalueella. Melkein joka päivä tuli vettä alas taivaalta, mutta onneksi oli myös sateettomia hetkiä. Paras ilma taisi kuitenkin tulla vasta ollessamme lähdössä pois alueelta. Emäntää ainakin harmitti, kun loman piti juuri silloin loppua.

Bitti tykkäsi öisin nukkua peittoon kääriy-
tyneenä, oli kuulemma muuten kylmä 

Minä olin kyllä parempi jäljestäjä kuin Vili. Vili ei tahtonut ymmärtää, miksi pitää koko jälki kulkea. Vili nosti kirsun kohti taivasta, nuuski vähän aikaa ja sitten halusi heti oikaista ja juosta jäljen loppuun, missä palkkakippa odotti. Minä osasin kulkea kiltisti koko jäljen alusta loppuun asti, vaikka kyllä minäkin vähän ihmettelin, miksi sen pitää kiemurrella niin paljon, kun suorempaakin reittiä olisi päässyt. Isäntä ei kyllä itse osannut jälkeä kulkea, sen oli pitänyt merkitä reitti pyykkipoikiin kiinnitetyillä narunpalasilla.

AGILITY (viralliset)
Paikka: Vaasa
Järjestäjä: Botnic Agility Club
Tuomari: Leena Rantamäki-Lahtinen

Vili (Medi-2)
A-kisa: 1.   5(39,85/-5,15/5)
B-kisa: 1.   0(36,09/-8,91/0)

Bitti (Medi-3)
A-kisa: 3.   12,33(46,33/+7,33/5)

Oltiin kerrankin päästy lähtemään niin ajoissa, ettei ollut mikään kiire kisapaikalle, ja pysättiin kesken matkan vähän jaloittelemaan ja isäntäväki pääsi helpotukselleen ja sitten lähdettiin kisapaikalle ja tultiin ajoissa perille.

Emäntä vähän mietti pitääkö ruveta ruotsia vääntämään, mutta sitten päätti, että nyt ollaan kuitenkin Suomessa niin kyllä pitää suomella pärjätä. Onneksi kisajärjestäjät ymmärsivät suomeakin sujuvasti.

Ensimmäiset urakat oli Vilillä medi-2:ssa. Kentällä oli ihan uuden malliset kiiltävät kepit. Ei meinannut ensimmäinen keppi löytyä millään, kun vielä aurinkokin paistoi ja häikäisi sille kohtaa. Ensimmäisellä radalla siitä kieltovirhe. Muuten meni aivan loistavasti: kaikki kontaktit tuli otettua, eikä yksikään rima tippunut ja putkista löytyi oikeat putkenpäät. Virheestä huolimatta tuloksella irtosi 1. palkinto.

Toisella radalla emäntä sitten osasikin varmistella keppejä ja ensimmäinen keppivälikin löytyi emännän avustuksella. Siitä tuli sitten NOLLARATA!! Vili sai isot kehut, vaikka Vili varmaan eniten tykkäsi nakki- ja lihapullapalkasta. Ja tältä toiseltakin radalta Vili sai siis käydä hakemassa 1. palkinnon.

Petteri ei ollut ilmoittanut Bittiä kuin A-kisaan, kun ajateltiin, että voi tulla paljon koiria ja haluttiin lähteä ajoissa ajamaan takaisin kotiin, kun kolmosluokka oli kaikkein viimeisenä. Koiria olikin todella vähän, niin olisi se B-kisakin ehditty, mutta se nyt sitten meni sivu suun.

A-kisassa kolmosilla oli melkein sama rata kuin 2-luokan B-rata, pari pientä muutosta ja 6 sekuntia kireämpi ihanneaika ja yksi takaakierto ja peri hankalampaa estekulmaa. Mutta Bitti se oli taas väsynyt, kun oli autossa päivystänyt kolme tuntia ja vahtinut kaikki, jotka auton ohi kulkee. Ei tahtonut hajuilta kiinnostaa edes nakinpala. Mutta kyllä se kuitenkin vähän kiinnosti sentään. 

Radalla lähdettiin sitten yhtä matkaa juosten, mutta kolmannella esteellä Bitti oli jo esteen välin jäljessä Petteriä. Silti kuono melkein ehti väärään putkeen (ei edes oikean putken väärään päähän vaan kokonaan väärään putkeen), mutta isäntä karjui ja Bitti palasi oikealle radalle. Hienosti sitten sen jälkeen meni, kunnes tuli toiseksi viimeinen kepinväli, josta Bitti tuli ulos aikoen jatkaa matkaa, kun isäntä oli jo niin paljon edellä. Loppusuoralla juostiin lujaa. Tulos oli 5 ja yliaikaa melkein 6,33 sekuntia tulos 11,33. Kolmospalkinto sillä heltisi. Isäntä kinui järjestäjiltä, että pidettäisiin palkintojen jako heti kisan jälkeen eikä vasta kummankin kisan jälkeen, että pääsisimme lähtemään kotiin, kun ei kerran B-kisaan tullut ilmoittauduttua. Järjestäjät suostuivat ja pääsimme kotimatkalle.

Palkinnoksi hienoista kisasuorituksista pysähdyimme vähän matkan päähän Hesburgerille ja saimme puoliksi yhden juustohampurilaisen. Voi että oli HYVÄÄ!! 

Bitti kertoo:
Emäntä ja Vili lähtivät ilman minua lenkille. Sitä vähän ihmettelin ja kitisin. Sitten isäntä alkoi kiireesti pakkaamaan reppuihin tavaroita. Kun pakkaukset oli valmiina, menin isännän kanssa autoon odottamaan. Kohta tuli emäntäkin, mutta Vili oli jäänyt johonkin. Minä olin vähän huolissani ja kitisin. Lopulta emäntä huomasi kertoa minulle, että Vili oli jäänyt tarkoituksella kotiin. Me olimme matkalla MINUN näyttelyyni Raumalle! 

 
   
  tuomari Rony Doedijns, Hollanti

Lopulta pääsimme kehään. Tuomari oli Hollannista ja hän ymmärsi hienosti kooikereita. Minua hän tutki pöydällä ja se vähän jännitti. Isännän mielestä en juossut kehässä hyvin, mutta sain kuitenkin nakin paloja. Minun tassujeni asento oli tuomarin mielestä liian avoin, mutta minä ajattelen, että nämä isot tassut pysyvät siten tukevammin maassa. 

AVO 
ERI, 
AVK 1,
PU2 SERT

(Lue arvostelu)

AGILITY (epäviralliset)
Paikka: Harjavalta, Hosiossaari
Tuomari: Pasi Savila

Bitti  (AVO):
1.   5,33(45,33/+0,33/5)

Vili (AVO): HYL

Bitti kertoo:
Lähdimme helatorstaina päivällä ajamaan Harjavaltaan päin. Tälläkin kertaa ilman asuntovaunua. Eivät nuo taaskaan jaksaneet raahata sitä mukaan, kun ei kisapaikalle kuulemma niin kovin pitkä matka ole. Matkalla satoi kaatamalla vettä. Vili oli sitä mieltä, että hän ei halua mennä kastumaan. En minäkään noin isosta sateesta pidä... ei muuten pidä emäntäkään. Onneksi sade kuitenkin loppui juuri kun pääsimme perille kisapaikalle.

Nyt olikin jännä kilpailu. Jokaisella koirakolla oli mahdollisuus juosta sama rata kahteen kertaan ja parempi tulos vain jäi voimaan. Vilille tällainen sopii tosi hyvin, kun ensimmäisen radan se tahtoo aina koheltaa. Minullekin tällainen on yleensä hyvä, kun minä lämpenen hitaasti ja saan vasta ensimmäisen radan lopussa täyden vauhdin päälle.

Tällä kerralla kävi kuitenkin hassusti: se ensimmäinen rata oli parempi ja nopeampi. Ensimmäisellä radalla minä kyllä mielestäni otin A-esteen kontaktin, mutta tuomari muka näki että en ottanut. Muita virheitä radalla ei tullut. Aikakin melkein riitti, yliaikaa tuli vain 0,33 sekuntia. Toisella radalla tuli pari virhettä, kun hyppäsin puomin alakontaktin yli isännän tehdessä ihan ihme ohjauksen. Ja yliaikaa tuli vain vähän enemmän kuin ensimmäisellä yrityksellä. Minä alan saada vauhtia, mistä isäntä on oikein tyytyväinen.

Vähän minua jännitti, että jos Vili juoksee minua paremmin. Olisihan se ottanut luonnon päälle, kun minä sentään olen jo 3-luokassa. Onnekseni Vili kohelsi ensimmäisellä radalla kaikkien kontaktien ylitse ja otti pari kieltoa yrittäessään mennä väärille esteille, jossa lopulta onnistuikin. Vilin toisella radalla minä jo huolestuin, kun Vili kuunteli hyvin ja meni tottelevaisesti ihan oikeat esteet ja otti kontaktitkin huolella. Onneksi se toiseksi viimeisellä esteellä tekikin virheen: ei kääntynyt tarpeeksi pituusesteelle vaan hyppäsi sen vieressä olleen hypyn. 
 

AGILITY
Paikka: Rauma, Susivuoren kenttä
Järjestäjä: Rauman käyttö- ja seurakoirat ry
Tuomari:Katariina Virkkala ja Vesa Sivonen 

Bitti  (medi-3)
A-kisa: HYL
B-kisa: 6.   1,89(46,89/+1,89/0)

Vili (medi-2)
A-kisa: HYL
B-kisa: HYL

Bitti kertoo:
Minä tykkäsin, kun pääsin isännän kanssa radalle juoksemaan... varsinkin, kun Vili jätettiin yksin häkkiin. Ensimmäinen rata ei ilmeisesti mennyt ihan nappiin, kun tuomari alkoi kesken rataa huitomaan käsiään, mutta nyt isännän ei tarvinnut saattaa minua joka esteelle. Osasin tehdä omiakin ratkaisuja: vaihdoin isännän takana huomaamatta puolta ja kun isäntä käski putkeen niin minähän menin. Mutta hylkyhän siitä tuli, kun se oli putken väärä pää. Ihan kivaa vauhtia minä kuulemma kuitenkin juoksin. 

Toisessa kisassa minä sitten kuuntelin tarkasti ja isäntäkin yritti juosta lujaa. Radalla oli tiukkoja mutkia ja minä otin aika reilut kaarrokset. Siihen kului aikaa. Yliaikaa tuli 1,89 sekuntia, eikä sillä tällä kertaa päässyt palkinnoille, kun Raumalla on paljon nopeita kooikereita. Minä en tiukoista mutkista pidä. Parhaat radat olisivat minun mielestäni sellaisia, missä saisi juosta pitkiä pätkiä suoraan. Sellaisilla radoilla minäkin osaisin painaa kaasua.

Raumalla oli monta kooikeria kisaamassa. Minä pääsin ohimennen vähän murahtamaan meidän kiistakumppanille, Nemolle. Mutta Nemo kisasi onneksi eri kisassa kuin minä. Nemon isosisko Netta kisasi kyllä samassa luokassa, mutta Netalle minun ei tarvi murista, kun se on tyttö.

Vili kertoo:
Lopulta tuli minunkin vuoroni. Emäntä oli tyytyväinen kun kummallakin radalla jäin kiltisti ensimmäisen esteen taakse istumaan ja odottamaan emännältä lähtölupaa. Lähtöluvan jälkeen matkaan ampaistuanikin kuuntelin emännän ohjeita. Mutta kun ei se onneton pysy minun perässäni. Siitä syystä en osannut valita putkesta oikeaa päätä (sama ongelma kummallakin radalla). Mutta emäntä oli kuitenkin tyytyväinen, kun muistin ottaa puomilla ja A-esteellä kontaktit kunnolla. Toiselle radalle mentäessä emäntä ei ajoissa huomannut palkintojen jaon päättymistä ja meinasimme myöhästyä lähdöstä. Onneksi kuitenkin ehdimme. Putkivirheen jälkeen emäntä hermostui ja unohti totaalisesti radan kulkujärjestyksen. Onneksi hän kuitenkin antoi minun vielä juosta muutamia esteitä matkalla maaliin, jonne saavuimme niin nopeasti, ettei minun valjaani ollut vielä ehtinyt sinne.
 

AGILITY
Paikka: Seinäjoki, Nurmon koulun kenttä
Järjestäjä: LAGU
Tuomarit: Seppo Savikko, Anne Savioja, Sari Mikkilä, Esa Muotka

Vili kertoo:

Perjantaina ensimmäisessä kisassa lähtövuoromme olivat ihan peräkkäin: minä ensin ja heti perään starttasi Bitti. Emäntä lupasi minulle, että jos teen nollaradan niin saan valita "Koiranpäivien" kojusta palkaksi minkä lelun haluan.

Minä olin ihan rauhallinen ennen radalle menoa, mutta esteiden tullessa näkyviin meinasi hiukan alkaa "viipottamaan". Kiltisti kuitenkin kuuntelin emäntää ja jäin ensimmäisen esteen taakse odottamaan. Emäntä ei osannut riittävän selvästi näyttää kolmosestettä ja juoksin ohi, mutta osasin kiertää esteen oikealle puolelle ja vältin hyllyn. Puomin alastulokontaktille unohdin pysähtyä, kun kiirehdin seuraavalle esteelle. Loppu rata meni hyvin, mutta 10 virhepisteestä johtuen sijoitukseksi tuli 5. tila.

Muita ratoja meillä ei perjantaina ollutkaan ja meille meinasi vaunussa iskeä kauhea tylsistyminen. Kisajärjestäjät olivat järjestäneet leikkimielisen oheiskisan, esineruudun: tarkoitus oli noutaa ruudusta 40 sekunnin aikana niin monta esinettä kuin ehtii, ja eniten esineitä noutanut koira voitti. Emäntä otti minut sitä kokeilemaan, vaikka emme ole sellaista koskaan ennen harjoitelleet. Se oli hiukan outo tilanne, enkä ensin meinannut keksiä mikä homman juju on. Mutta kun emäntä vaan komensi, että "hae"..."tuo"...."Vili tuo tänne"... Minä nuuskin kaikki esineet läpi moneen kertaan ja välillä katsoin emäntää, että mitä oikein pitäisi tehdä, mikä pitäisi tuoda. Lopulta valitsin esinekasasta tennispallon ja kiikutin sen emännälle. Palkaksi sain nakinpalan. Taisin toimia oikein. Mutta ei sille emännälle riittänyt se yksi pallo. Minun piti hakea vielä kaksi muutakin. Muut esineet olivat sen verran outoja, että niihin en tohtinut koskea, ja sitten aikakin jo loppui. Ihan mukava ohjelmanumero, piristi päivääni, vaikka ei se tainnut ihan putkeen mennä. Bitti ei päässyt esineruutua kokeilemaan, kun ei se kotonakaan käskystä hae mitään.

Lauantai aamulla isäntä herätti meidät syömään ja lenkille. Pääsimme taas nuuskimaan kivoja hajuja. Lenkiltä tultuamme isäntä hotkaisi itse vähän aamupalaa ja jätti meidät emännän kanssa vaunuun nukkumaan. Isännän piti lähteä jotain harjoittelua suorittamaan. Siitä pitäisi kai joku ylitoimitsija tulla. 

Pöö-Bitti meni eilen nousemaan kolmosiin. No, nyt se sitten joutuu odottamaan koko päivän iltaan asti, ennen kuin pääsee uudestaan radalle, mutta minä pääsin jo päivällä.

Ensimmäiselle radalle mentäessä, emäntä tuumasi, että on suhteellisen kiva rata ilman pahempia vaikeuksia. Mutta radalle mentäessä jäin tuijottelemaan radan ulkopuolella olevaa koiraa, jonka kanssa olisin kyllä voinut mennä tekemään tuttavuutta. En meinannut malttaa rauhoittua ollenkaan. Emäntä joutui pitämään minulle puhuttelua, ennen kuin huomasin keskittyä radalle menoon. Lopulta maltoin istuutua ja emäntä sai riisuttua valjaani. Jäin kiltisti esteen taakse odottamaan lähtölupaa ja sitten säntäsin matkaan. Pari estettä meni ihan hyvin. Sitten olisi pitänyt kääntyä putkelle, mutta juoksinkin suoraan seuraavalle hypylle. Hyllyhän siitä tuli, mutta minulla oli hauskaa: otin yhden putken kahteen kertaan, kun sattui huvittamaan. Emäntä sanoi, että meni "hulivilitouhuksi" eikä antanut radan jälkeen kuin puolikkaan nakkia.

Seuraavalle radalle mentäessä tuomari oli puhuttelussaan käskenyt pitämään hauskaa, koska ihanneajan kyllä pitäisi riittää. Emäntä kommentoi siihen, että koira ainakin pitää hauskaa. Tuomari oli naurahtanut, että "muistan", kun minä ensimmäisellä radalla olin pitänyt vähän "omaa hauskaa". 

Toiselle radalle mennessämme emäntä piti minulle kovan puhuttelun ja lupasi, että jos teen virheettömän radan niin saan 2 ylimääräistä lihapullaa. Kyllä siinä sitten piti skarpata - lihapullat kun on niin hyviä. Jäin taas kiltisti odottamaan lähtölupaa ja lähdin vasta emännän käskystä suorittamaan rataa. Emäntä osasi hyvin antaa ohjeita ja näyttää tarkasti putken suut niin minulle ei tullut virheitä. NOLLA RATA TULI !!! 
  

Muistutin emäntää, että hän minulle lupasi lihapullia ja kävimme hakemassa ne vaunulta. Sitten muistin, että eilen nollaradasta luvattiin lelu ja lähdin vetämään emäntää "Koiranpäivien" lelukojulle. Emäntä yritti tarjota jotain tylsiä naruleluja tai palloja. En minä sellaisista perusta, jos kerran saan valita mitä haluan. Minä halusin pehmokoiran ja nappasin sen lelukorista. Emännällä ei ollut rahapussia mukana, mutta kun oli tuttu omistaja onnistui lelun mukaan saanti niin, että emäntä lupasi hakea rahapussin vaunusta ja tulla vähän ajan päästä maksamaan. Minä pääsin hetkeksi vaunuun lepäämään. Bitti yritti heti omia minun lelukoiran. Minä annoin Bitin vähän sillä leikkiä. Emäntä kävi maksamassa leluni ja sitten kävimme vielä pokkaamassa 1. palkinnon.

Sunnuntain ensimmäisellä radalla meinasin vähän hötkyillä, mutta maltoin kuitenkin odottaa emännältä lähtöluvan. Mutta sen saatuani säntäsin liikkeelle. Emäntä kuitenkin sai minut vähäksi ajaksi ruotuun, mutta kepeillä tuli sitten hiukan sähellystä ja kaikki putket tuli otettua väärästä päästä, mutta kontaktit otin kuitenkin tarkasti.

Sunnuntain viimeinen rata olikin hyppyrata. Lähtöluvan jälkeen lähdin emännän kanssa juoksemaan rataa läpi. Hienosti onnistuttiin tekemään ensimmäiset 8 estettä. Muurilla palikat hiukan kolahtivat, mutta eivät onneksi tippuneet alas, eikä tuomari näyttänyt siitä virhettä. Neljänneksi viimeisenä oli putki ja emäntä oli jäänyt liian paljon minusta jälkeen, jolloin tulkitsin hänet väärin enkä mennytkään putkeen vaan sen viereiselle hypylle.

Bitti kertoo:
Perjantain kisassa minulla oli lähdössä taas aika hidas vaihde, mutta kuuliaisesti seurasin isännän ohjeita ja selvitin radan alussa olleen hankalan estekuvion. Sitten olisi jo saanut laittaa kaasua pohjaan. Hiukan löysensin kaasuhanaa, kun tultiin keinulle, mutta sitten tuli kepit ja minun piti taas hidastaa (isännän mielestä ne kyllä voisi mennä nopeamminkin, emme ole siitä vielä päässeet yhteisymmärrykseen). Isännän yllätykseksi irtosin hienosti putkeen ja otin kaikkien kontaktiesteiden kontaktit tarkasti. A-esteen jälkeen olevan hypyn rima hiukan kolahti, mutta pysyi onneksi ylhäällä. Lopussa tuli hankala kohta, kun minun piti mennä putkelle ja isäntä leikkasi takaa, mutta kyllä minä kuitenkin älysin, että sinne putkeen pitää mennä. Loppusuoralla laitoin vähän kaasua ja onnistuin alittaa ihanneajan. NOLLA-RADALLA irtosi SERTIFIKAATTI JA SIIRTO 3-LUOKKAAN !!!!

 Lauantaina Bitillä oli sitten ensimmäinen startti 3-luokassa. Ja heti meni hienosti. Tosin ensimmäiseksi meinasi mennä putken väärään päähän, mutta ei tullut tullut onneksi virhettä, kun tassut eivät ehtineet putkeen. Loppurata mentiin mallikkaasti, vaikka hitaasti, kontaktit tarkasti. Vähän oli hidas vaihde päällä, mutta +6.31 ajalla irtosi 5. sija.

Toinen rata jännitti isäntää vielä enemmän tai ehkä vähemmän ja siitä syystä tuli huono ohjaus. Kepeillä sählättiin hankalan hyppykuvion jälkeen ja yritettiin mennä kepeille sivusta sisään, mutta sisäänmenoni osui vahingossa keppien kakkosväliin. Keppien lopussa isäntä mielestäni jo lähti eteenpäin ja kiirehdin hänen peräänsä jättäen keppien viimeisen välin menemättä. Yliaikaakin taas tuli. Ihan kiva päivä, vaikka mielestäni kisat ajoittuivatkin vähän liian myöhään (viimeinen kisa oli illalla vähän ennen klo 20). 

Vaikka ollaan vasta vapussa, on ulkona lämmintä yli 20 astetta. Kyllä se pientä kooikeria väsyttää. Isäntä hikoili, kun ei ollut älynnyt, että nyt on jo kesä ja oli jättänyt shortsit pakkaamatta mukaan. Niskansakin poltti ravunpunaiseksi. Nyt sen väri sointuu hyvin WeCan paidan väriin. Emäntä, vilukissa, tarkeni laittaa shortsit jalkaan.

Sunnuntaina toista päivää 3:n kisoissa. Ensimmäinen rata näytti helpolta, mutta ei se tainnut ollutkaan. Minä olin ainoa, joka selvitti sen virheittä. Tosin minulle tuli 1,24 sekuntia yliaikaa, kun kävin kesken radan tuomaria moikkaamassa. Kontaktit otin kuitenkin taas tarkasti. Kestin jopa isännän takaaleikkauksen, mistä uudesta ominaisuudestani isäntä oli ihan  yllättynyt. Radan jälkeen sain käydä isännän kanssa hakemassa 1. palkinnon.

Sunnuntain toinen kisa, hyppyrata, oli illalla ja olin ihan väsynyt, kun en ollut malttanut ottaa päiväunia. Väsyneenä lönkyttelin radan läpi, mutta virheettömästi kuitenkin. Tosin yliaikaa tuli 7,10 sekuntia, mutta minä viihdyn radalla, kun kaikki katsovat minua.

Bitti "pystykorvainen kooikeri"

Vili esiintyi itämaisen tanssin näytöksessä "Kipinöitä"

Paikka: Pori, Palmgrensali
Järjestäjä: Tanssiyhdistys Ductia ry

Pukuhuoneessa tutkin tarkkaan kaikki kassit, jos vaikka olis löytynyt jotain syötävää. Kuvassa emännän kassin kimpussa.

Lähdin emännän kanssa hyvissä ajoin esiintymispaikalle. Saimme tutustua lavaan ja pitää kenraaliharjoituksen ennen esiintymistä. Lavalle laitettiin kaksi mattoa meidän tanssialustaksi. Harmi kyllä lava oli niin liukas, etteivät matot tahtoneet pysyä paikallaan. Me tanssimme "lentävillä matoilla". Emäntä oli tyytyväinen todella hyvin menneeseen harjoitukseen, kun minä tein kiltisti kaikki tanssikuviot. Harjoittelun jälkeen emäntä keksi soittaa isännälle, joka oli tulossa näytöksen videokuvaajaksi, ja käski ottaa kotoa mukaan liukuestemattoja, jotta matot pysyisivät lavalla paikallaan.

Meidän vuoromme oli ensimmäisen puoliajan loppupuolella. Lavalle levitettyjen mattojen alle levitettiin ne liukuestematot, mutta eivät matot niistä huolimatta pysyneet paikoillaan. Liukuestematto tuli esiin ja alkoi häiritä minua. Minä päätin vetää sen kunnolla esille ja jostain syystä yleisöllä oli hauskaa. Emäntä ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt, kun minun olisi pitänyt hakea tanssikeppi, mutta minä vain kiskoin sitä mattoa. Lopulta emäntä joutui itse hakemaan keppinsä. 

Kaikesta huolimatta yleisö tuntui pitävän esityksestämme. Ainakin saimme raikuvat aplodit. Minä olisin voinut mennä esiintymään toiseenkin otteeseen. Toisella puoliajalla pääsin livahtamaan emännältä ja melkein ehdin lavalle asti, ennen kuin emäntä tavoitti minut ja minun piti palata pukuhuoneeseen.

Pukuhuoneessa sain olla kaikkien ihasteltavana ja kaikki olisivat halunneet silittää ja paijata minua. Minä valikoin tarkkaan sen, kenen annoin itseäni silittää. Yhdelle mukavalle tanssijalle annoin isot pusut ja halaukset.
 

Paikka: Noormarkku, WeCan treenihalli
Järjestäjä: WeCa
Tuomari: Eija Berglund

Kisa A medi-2

Vili
1.  5(46,72/-0,28/5)

Bitti 
2.  5,78(52,78/+5,78/0)

Onneksi piti lupauksensa ja mekin pääsimme kisahallille, jossa emäntä ja isäntä olivat jo aamupäivän olleet kisatyötehtävissä.

2-luokkalaisia oli sen verran vähän, että kaikkien säkäluokkien rataan tutustuminen oli samalla kertaa. Emäntä tykkäsi, koska se mahdollisti kuulemma hyvin sen, että hän ehti rataan tutustumisen jälkeen vielä leikittää ja kouluttaa minua. Minä meinasin olla rauhaton radalle mennessämme, mutta emäntä istutti minut alas ja antoi tiukan puhuttelun, eikä ottanut valjaitani pois, ennen kuin maltoin vähän rauhoittua. Minä yllätin emännän ja istuin lopulta kiltisti ensimmäisen esteen takana, kunnes sain emännältä lähtöluvan. Rata ei ollut helppo. Oli monta mutkaa ja ansaa. Emäntä joutui muutamassa kohdassa karjaisemaan minut oikealle reitille, kun minusta olisi ollut paljon loogisempaa mennä toista reittiä. Radan lopussa olleella puomilla hiukan hätäilin ja loppukontakti jäi ottamatta, muuten oli virheetöntä menoa.

Bitti oli tyytyväinen, kun hänkin pääsi isännän kanssa radalle juoksemaan. Bitti ei tehnyt virheitä, mutta ei niin hitaasti mennessä mitään virheitä edes ehtisi tehdä. Vähän nopeammin Bitin oli pitänyt juosta, nyt tuli yliaikaa.

Meidän luokassa (medi-2) ei muita tuloksia tullutkaan, joten minä ja Bitti patsastelimme keskenämme palkintopallilla... no oli meidän emäntä ja isäntäkin siellä. Minä sain 1-palkinnon ja Bitti 2-palkinnon.
 

Paikka: Lieto, ATT-areena
Järjestäjä: ATT
Tuomari: Johanna Nyberg

Vili (Medi-2):
K4: 4.   10(43,0/-7,0/10)
K5: 5.   5(41,34/-10,66/5)
K6: HYL

Bitti (Medi-2):
K4: 1.  0 (47,84/-2,16/0)
K6: HYL

Paikka: Janakkala
Järjestäjä: Janakkalan koirakerho
Tuomarit: Laura Jalli, Henna Meriharju, Heli Nousiainen, Mirja Ovitz, Marita Packalen

Vili   6. sija 
Tekn. 76 / Tait. 78,2
yht. 154,2 
(lue sanallinen arviointi)

Meillä on melkein uusi koreografia, joka käytiin ensi kerran esittämässä Vahdon kisoissa 8.3. Kävimme ennen kisan alkua tutustumassa kisakehään. Emäntä kiitteli, kun tein kiltisti kaikki liikkeet mitä hän käski. Emäntä yritti olla jännittämättä, mutta jännitti kuitenkin. Varsinainen kilpailuesitys ei sitten mennytkään ihan putkeen. Emäntä antoi mielestäni käskyt epäselvästi, enkä oikein tiennyt mitä minun olisi kulloinkin pitänyt tehdä. Saimme me kuitenkin jotain tehtyä oikeinkin. 

Tuomarit palkitsivat tanssiyrityksemme 6. sijalla. 
Paras pari voitti. Hyvä Sini ja Sonic! 

AGILITY
Paikka: Lieto, Royal Canin Areena
Järjestäjä: TSAU
Tuomari: Leena Rantamäki-Lahtinen

Vili (Medi-)
4.  10(43,56/-8,44/10)
1.  0(40,69/-8,31/0) sertif.

Bitti (Medi-2)
5.  21,97(60,67/+11,97/10)

Toiselle radalle lähdettiin lentävästi. Emäntä hämäsi minua: teki minulle kehän ulkopuolella seuraa-harjoituksia ilman valjaita ja sitten yhtä äkkiä sanoikin, että "hyppy" ja minä huomasin olevanikin jo radalla. Onneksi ajanottaja oli hereillä, kun radalle tultuamme lähdimmekin saman tien etenemään. Emäntä itsekin hämääntyi ja meinasi heti ekan esteen jälkeen unohtaa radan. Onneksi olimme kummatkin hämääntyneitä, jotta loppujen lopuksi lähdimme yhdessä juoksemaan samaan suuntaan, joka oli oikea suunta. Maltoin ottaa kaikki kontaktit hyvin, enkä kepeilläkään sählännyt. Loppusuoran juoksin innoissani ja lujaa ja jäin maaliin odottelemaan emäntää. Maaliin tultuaan emäntä kehui ja kehui ja kehui minua... sain nakkia ja lihapullaa... ja kehuja ja silityksiä... TULI NOLLA-TULOS JA LOPULTA PÄÄSY 2-LUOKKAAN!!!!! Kyllä sitä ollaankin jo metsästetty kauan.
 

 
Emäntä ei pysy "agikiitäjän" vauhdissa.                                            Vili ja Roosa palkintopallilla.

Bitti juoksi vain yhden radan. Bitti meinasi jäädä ekan esteen taakse vaan katselemaan kisahyörinää, mutta lopulta huomasi isännän käskyt ja lähti lönkyttelemään rataa eteenpäin. Kepit meni hitaasti, mutta tarkasti. Keppien jälkeen oli sarjaeste: ensimmäinen hyppy meni ok, mutta seuraavalle mentäessä isäntä kompuroi ja Bitti juoksi ohi. Sitten tuli epävarmuusolo, kun piti mennä uusimaan ja palata takaisinpäin. Bitti hidasti vauhtiaan entisestäänkin. Bitti haluaa tehdä oikein heti ensimmäisellä kerralla. Uusintaan tuhrautui aikaa, kun Bitti hitaasti hölkkäsi uusimaan sarjahypyn. Isäntä hutiloi ja jätti puomin näyttämättä. Luotti, että Bitti menee sinne ihan vaan sen vuoksi, kun se on reitillä. Mutta Bittihän ei estettä suorita, jos sitä ei selkeästi Bitille kerro ja pitää vielä muistaa näyttääkin. Bitti valitti, että välillä oli vaikea seurata isännän ohjeita, kun sen verran oudot ohjauslinjat sillä oli. Mutta pääsivät ne lopulta yhdessä maaliin asti.
 

AGILITY
Paikka: Lieto, ATT-areena
Järjestäjä: ATT
Tuomari: Salme Mujunen (K4), Pertti Siimes (K5, K6)

Vili (medi-1)
K4: 5.  5(35,94/-24,06/5)
K5: 3.  5,45(50,45/+0,45/5)
K6: HYL

Emäntä vei minut kentälle ilman hihnaa ja lähdettiin lentävällä lähdöllä ja minä säntäsin niin lujaan vauhtiin, että emäntä jäi kauas taakse. Emäntä saavutti minut kolmannella, keppi-esteellä. Tuomari (Salme Mujunen) oli tehnyt oikein minulle sopivan, hauskan juoksuradan. Ei ollut mitään turhia käännöksiä, vaan rata juostiin neljä kertaa päästä päähän, kääntöpaikoissa oli sopivasti putket kääntämässä. Emäntä antoi lähtöluvan ja sitten huusi vain eteen, putki, eteen, putki, eteen, putki, eteen... ja sitten oltiinkin jo maalissa. Melkein onnistuin saamaan virheettömän radan, mutta emäntä sekosi kuvioissa ja tuli pientä sähläystä viimeisellä "kääntöputkella", mutta 
kielto siitä vain tuli. Minulla oli hauskaa.

Kaksi seuraavaa rataa olivatkin sitten paljon haastavampia. Minä pääsin toisellekin radalle lentävästi ja meinasin sitten heti juosta toisena esteenä olleen renkaan ohi ja emäntä sai minua huhuilla oikealle reitille. Maltoin ottaa kaikki kontaktit hyvin ja emäntä kehui. Kepeiltä sitten tuli virhe, kun minä meinasin emännän käskyjen loputtua oikaista, mutta emännältä taisikin vaan happi loppua. Kepeillä sählättiin sen verran kauan, ettei aika ihan riittänyt ja tuli sakkosekunteja. Rata oli sen verran vaikea, että minun luokassani tuli 7 tulosta ja 9 hyllyä. Minä pääsin 3. palkintopallille (kts. kuva: Vili, Anitta ja tuomari Pertti Siimes).

Viimeisen radan kolmas este olisi ollut putki, mutta minä aioin juosta puomille. Etutassuni ehtivät puomille ja tuomari sai liikuntaa käsilleen huitoessaan minulle hyllyn. Emäntä päätti sitten harjoituttaa minulle kontaktien ottamista, kun juostiin rataa niin laittoi minut pysähtymään hetkeksi joka kontaktille ja seisomaan siinä hetken.

Emäntä kehui minua, että suht hyvin tänään kuuntelin, enkä kauheasti koheltanut omiani.

Bitti oli mukana "turistikoirana" ja meinasi tylsistyä, kun hän ei päässyt kisaamaan. Isäntä pitää Bitille kisataukoa, että saavat harjoiteltua keinua ja nopeutta radalle.
 

KOIRATANSSI
Paikka: Vahdon seurantalo
Järjestäjä: Varsinaiset 
Vauhtitassut ry
Tuomarit: Tuomareina Johanna Saariluoma (JS) Henna Meriharju (HM), ja Mirja Ovitz (MO) Harjoitus- ja noviisiluokassa Tiina Jounio (TJ)


Vili (VOI)  1. 
Tekn. 69,6 / Tait. 72,0 yht 141,6
(lue sanallinen arviointi)

Bitti (ALO) 12. (jaettu)
Tekn. 72,3 / Tait. 71 / yht 143,3
(lue sanallinen arviointi)

Kisaan oli ilmoittautunut runsaasti koirakoita. Tällä kertaa meidän lisäksi muut kooikkerit loistivat poissaolollaan. 

Bitti pääsi kehään ennen minua. Bitti oli aika hämillään tilanteesta ja jäi välillä katselemaan ympärilleen. Olikohan ihmetyksen syynä se, että tällä kerralla Bitti olikin kehässä emännän eikä isännän kanssa. Emäntä yritti kovasti kannustaa Bittiä ja osasi se Bitti muutaman tempun tuomareille näyttääkin. Emännän mukaan paljon on Bitillä vielä paranneltavaa.

Mutta minä sain kehuja vielä vähemmän kuin Bitti. No, minkäs vuoksi makuuttivat minua monta tuntia häkissä. Minun vuoroni oli koko kisan viimeisenä, eikä odottelu kun ei ole minusta ollenkaan mukavaa puuhaa. Kisatkin venyivät reilusti etukäteen ilmoitetusta. Olin kehään päästessäni ihan väsynyt, eikä minua ollenkaan huvittanut tanssahdella. Välillä jäin katselemaan ympärilleni ja välillä istuuduin rapsuttelemaan kylkeäni. Emäntä meinasi hermostua, mutta ei voinut tuomareiden edessä ruveta minulle huutamaan. Kyllä minä emäntää lepuuttaakseni muutaman tempun suostuin esittämään.

Vielä pitää minun tanssiani kuulemma runsaasti harjoitella ja hioa ennen seuraavia tanssikisoja, jotka ovatkin sitten SM-kisat huhtikuussa. Esitämme siellä saman koreografian kuin nytkin. Emäntä oli tehnyt meille uuden tanssin, jossa yhdisti koiratanssin ja vatsatanssin.

AGILITY
Paikka: Lieto, Royal Canin Arena
Järjestäjä: TSAU
Tuomari: Henri Luomala

Vili (Medi-1)
Kisa A:  HYL
Kisa B: 3.    5(42,01/-5,99/5)

Ensimmäisessä startissa en malttanut taaskaan odottaa lähtölupaa vaan säntäsin kentälle ihan omin luvin. Onnistuin silti 3 hyppyä menemään oikeassa järjestyksessä, mutta sitten hyppäsin väärässä välissä muuri-esteen, kun emäntä ei pysynyt vauhdissani eikä ehtinyt näyttämään oikeaa suuntaa. Rata juostiin kuitenkin loppuun loistavasti. Rata ei kyllä ollut mistään helpoimmasta päästä, vain 1 koira luokastani sai tuloksen.

Emännän mukaan syynä siihen, ettei hän pysynyt ollenkaan vauhdissani, oli hyppyrimojen mataluus (vain 35 cm) ja minähän lennän sellaisten yli kevyesti, eihän tuohon korkeuteen tarvi kunnolla edes ponnistaa.

Onneksi meillä oli vaunu, koska aamu oli todella kylmä. Keväästä ei vielä ollut tietoakaan, mutta vaunussa meillä oli mukavaa ja lämmintä. Vaunussa oli starttien välillä mukava huilata. Minäkin otin pienet nokoset, kun sain rauhassa nukkua. Isäntä nimittäin lähti Bitin kanssa pitkälle kävelylle, että silläkin olis jotain puuhaa. Lenkiltä takaisin tultuaan Bitti kehuskeli tavanneensa mukavan tyttökoiran, jonka kanssa oli kovasti leikkinyt. 

Toiselle radalle mentäessä kuuluttaja huuteli meidät radalle, mutta ratatyöntekijät luulivat kaikkien jo juosseen ja olivat menossa muuttamaan rimojen korkeutta. Lopulta huomasivat erehdyksensä, mutta emännälle ehti jo tulla tuskan hiki, kun hän oli jo radalle mennessämme ottanut minulta valjaat pois ja nyt hän pelkäsi minun säntäävän kentälle ennen kuin tuomari ehtii vislata pilliinsä. Onneksi tuomari ehti vislata ennen kuin lähdin moikkaamaan "Noppaa", joka oli poistumassa radalta (oli juossut ennen minua). Emäntä oli tyytyväinen, kun pääsimme starttaamaan yhtä aikaa. Nyt tällä kertaa minä taas maltoin kuunnella ohjeita. Mutta puolessa välissä rataa oli puomi, jossa en malttanut tarpeeksi hiljentää ja tuomari pääsi huitomaan virheen merkiksi. Mutta tulos riitti kuitenkin 3. sijaan.

Bitti ei tällä haavaa näistä kisareissuista oikein pidä - on liian tylsää. Isäntä nimittäin yrittää malttaa pitää kisataukoa ja harjoituttaa Bitin kanssa keinun kuntoon. Kotiin tultuamme isäntä kaivoi meidän harjoittelukeinulaudan taas esiin, josko se Bitti jossain välissä oppisi sen keinun menemään sen verran hyvin, että kehtaavat taas alkaa kisata.

Emäntä uhkailee, että minun kanssani pitää jatkaa kontaktien ottamis -treeniä, kun niin helposti puomilla ja A-esteellä jää ne loppukontaktit ottamatta.

AGILITY
Paikka: Lieto, ATT-Areena
Järjestäjä: ATT
Tuomarit: Harri Huittinen (K4+K5) ja Markku Vuorinen, tuomariharjoittelija Heidi Viitaniemi (K6)

Vili (Medi-1)
K4: 2. 10(47,94/-6,06/10)
K5: 2. 5(44,11/-9,89/5)
K6: 3. 5(42,53/-10,47/5) 

AGILITY
Paikka: Lieto, Royal Canin Areena
Järjestäjä: TSAU
Tuomari: Markku Vuorinen

Vili (Medi-1)
Kisa E 
5.  15(46,93/-5,07/15)

Kisa F
7.  15(51,01/-0,99/15)

 

Ja tietenkin pitää haukkua kaikki muut koirat, jotka uskaltavat kulkea meidän pururadalla.

Kuvassa Bitti vaanii aidan alta.

AGILITY
Paikka: Noormarkku,
WeCan harjoitushalli
Järjestäjä: WeCa
Tuomarit: 
Kari Jalonen (kisa A),
Johanna Nyberg (kisa B)

Vili (medi-1)
Kisa A:  8. 17,02 (54,02/+2,02/15)
Kisa B: HYL

AGILITY
Paikka: Hyvinkään koiraurheilukeskus
Järjestäjä: Järvenpään agilityurheilijat
Tuomarit: Anne Savioja (medi-1) ja Marja Lahikainen (medi-2)


Vili (medi-1)
B-kisa: 6. 5(35,79/-7,21/5)
A-kisa: 6. 14,86(53,86/+4,86/10)

Bitti (medi-2)
B-kisa: 12. 17,86/64,86/+17,86/0)
A-kisa: 15. 24,72(66,72/+19,72/5)