"VILIN JA BITIN PÄIVÄKIRJA"

VILIN: 2004, 2005, 2006

BITIN: 2006

VILI + BITTI: 2007, 2008, 2009


vuosi 2008

24.12. - 26.12.2008


Joulu 2008

Vili kertoo:
Jo ennen aattoa saimme etukäteisjoululahjaksi isännän vanhemmilta kura-sade-viitat, jotka suojaavat myös mahakarvat. Ne olivatkin silloin tarpeen ja säästivät meidät toistuvilta suihkureissuilta, kun vatsa ei tullut kuraiseksi ja pelkkä varpaiden pesu riitti. Me emme nimittäin kumpikaan pidä suihkusta.

Meillä oli nyt ensimmäinen joulu uudessa kodissa. Emäntä oli ostanut uusia joulukoristeita, kun nyt oli isompi tila koristeltavana. Ihan nätiksi emäntä kodin laittoi. Kuusen alle meillä on aina ilmestynyt pikkuinen tonttu. Isäntä on sen joskus kauan sitten saanut Ruotsin mammalta lahjaksi. Bitti ei tonttua muistanut, kun oli sen vain ihan ensimmäisenä joulunaan nähnyt. Viime joulun kun vietimme väliaikaisessa asunnossa, eikä emäntä sinne laittanut joulukoristeita ollenkaan. Tietenkin Bitin piti outo tonttu ensin murista ja haukkua kunnolla ja vasta sitten varovasti Bitti uskalsi käydä sitä vähän nuuhkaisemassa. Täksi jouluksi emäntä oli ostanut tontulle ratsuksi oljesta tehdyn peuran, jota minunkin piti käydä nuuhkimassa ja tutkimassa.

I
sännän vanhemmat ja veli tulivat meille aattona syömään. Meillekin tippui vähän herkkuja. 

Ja kun lahjapaketit jaettiin, oli siellä minulle ja Bitillekin pari pakettia. Saimme herkulliset ydinluut. Siinä minun iltani sitten sujuikin makoisasti luuta kalutessani. Bitti ei luusta niin perustanut, joten minä jemmasin Bitinkin luun itselleni. 

Joulupäivänä kävimme sitten vuorostamme mummulassa kylässä. Tapaninpäivä vietettiin sitten taas ihan kotosalla, Minä ja Bitti saimme nauttia isännän ja emännän huomiosta: saimme paljon rapsutuksia, teimme kaikki yhdessä päivällä pitkän kävelylenkin ja treenasimme vähän myös koiratanssiakin. Kävimme myös agilityhallilla keskenämme vähän treenaamassa. Oli mukava, kun ei ollut muita paikalla, niin ei tarvinnut pitkiä aikoja odotella.

6.12.2008

Bitti:
Kisa A:  2.   0(45,32/-0,68/0) 
eka 0-tulos 2-luokasta

Kisa B:   1.    6,54(50,54/+6,54/0)

Kisa C:   2.   17,23(48,23/+12,23/5) 

 

Seinäjoen itsenäisyyspäivän agilitykisat

Bitti kertoo:
Kisoissa oli muuten sitten niiiiin ihana kooiker-tyttö Aida. Minä ihan vähäsen (tai sitten enemmän) ihastuin! Kisapaikalla oli talvinen pakkasilma ja lumi maassa. Silti löysimme paljon tuoksuja, tosi paljon. Kisahalli oli uusi WallSport Areena. Se oli vanhan kuplahallin paikalle rakennettu lämmin kumirouhetekonurmipohjainen palloiluhalli. Koirat oli päästetty sinne erikoissiisteysehdoin. No minähän olen hienosti sisäsiisti!

Minä sain nyt aloitella kakkosluokan kisoja. Isukki-Vili hauskuuttaa yleisöä vielä ykkösluokassa. Ensimmäisessä kisassa menin ihan niin kuin isäntä käski, vähän tosin hitaasti. Saimme kuitenkin ajan -0.68 ja ilman ratavirheitä tulos oli puhdas nolla. Vielä kun sijoituimme kakkoseksi, oli tämä kuulemma jokin nousunollatulos. Hassu sana! 

Toisella radalla minua vähän jänskätti puomi ja keinu. En oikein muista kumpaa minä pelkään, niin menen molemmat varovasti. Kepeillä teen lisäksi tarkkaa työtä. Näillä kolmella esteellä meni yhteensä 20 sekuntia aikaa. Se on kuulemma liikaa. No harjoitellaan lisää. Tulos oli ilman ratavirheitä +6.54. Sillä tuli ensimmäinen palkinto. Minä sitten olen niin hyvä. Niin ja vaatimaton :-) 

Kolmannen radan opettelussa tuomari oli kysynyt meidän ohjaajilta, ovatko koiranne jo väsyneitä. No olivat kuulemma. Sen takia tuomari laittoi kovemman ihanneajan, että pääsemme nopeammin nukkumaan. Kyllä tuo Sivosen Vesa on sitten huumorintajuinen tuomari :-) Minä olin ihan oikeasti väsynyt, kun olin koko päivän vahtinut asuntovaunun ikkunasta ohikulkevia koiria. Ennen kolmatta estettä pysähdyin, katsoin isäntää, että "onko ihan pakko jaksaa hypätä?". Tuomari siitä heti heiluttelemaan käsiään - kielto tuli. Lönkyttelin ja laahustin eteenpäin, kunnes jossain 5-7 esteen kohdilla keksin "hei tämähän onkin kilpailu". Sitten kiristin tahtia. Yliaikaa tuli +12.23 sekuntia. Kieltovirheen kanssa kokonaistulos oli 17.23. Toinen sija tuolla ajalla kuitenkin irtosi. Minä pääsin taas palkintojen jakoon. 

Olen minä sitten taitava koira. Isäntäkin osaa jo mielestäni ohjata minua jotenkuten. Mutta kyllä olin kisojen jälkeen väsynyt. 

Me jäimme vielä yöksi hallin parkkipaikalle asuntovaunuun. Nukuin tosi sikeästi ihan aamu seitsemään asti. Ennen kotiinlähtöä kasvattajani Tiina tuli vielä tapaamaan minua. Hänellä oli Kavin kanssa kolmosluokan kisat edessä.

Vili:
Kisa A:  HYL
Kisa B:  HYL 

Vili kertoo:
Bitti minulle ilkkuu, kun hän pääsi jo 2-luokkaan, mutta minulta se yksi 0-tulos vielä puuttuu, joten "harjoittelen" edelleen 1-luokassa. Emäntä yritti minua kovin puhutella ja kannustaa ennen kisoja, että pitäisi muka kuunnella hyvin. Kyllä minä sen radan ilmankin osaan selvittää... tai niin minä ainakin luulen, emäntä ja tuomari tosin ovat useinkin eri mieltä asiasta. Olin niin innoissani ensimmäisen radan alkaessa, että enhän minä taaskaan jaksanut odottaa sitä lähtölupaa vaan säntäsin kentälle omia aikojani. Emäntä yritti saada minut vauhdissa kiinni ja ohjata oikeille esteille, mutta ilmeisesti se ei onnistunut, kun tuomari huitoi käsiä ristiin. Emäntä kuitenkin antoi minun juosta radan loppuun, eikä ottanut kesken kaiken pois radalta, vaikka mieli hänen kuitenkin teki koko juoksu keskeyttää. Mutta sitten ajatteli, josko niin saisin suurimman intoni juostua pois, että toinen startti menisi paremmin. 

  

Toisella kertaa maltoin melkein odottaa lähtölupaa, vaikka hiukan meinasin sitä ennakoida. Emäntä sai käskyjä huutamalla pidettyä minut oikealla ratareitillä. Mutta sitten emännän harmiksi minä neljänneksi viimeisellä esteellä valitsin siitä putkesta väärän pään sisäänmenoaukoksi ja tuomari pääsi toisen kerran ristimään minulle käsiään.

Onneksi Bitti kuitenkin sääli minua ja sain hänen suuresta palkintoröykkiöstään keksin naposteltavakseni ja vetonarun leikkikalukseni.


4.12.2008

 

Medi-1
Vili: 1. 0(39,18/-15,82/0)
Bitti: ei sijoiteta
 10(53,05/-1,95/10)

Avoin medi
Vili ja Bitti: HYL

Oman seuran tonttuagilitykisat

Bitti kertoo:
Oman seuran epäviralliset kisat olivat minulle kovaa odottamista. Liekö isännän tarkoituksena ollut saada minut kärsivälliseksi odottajaksi. Olen joskus "minulle heti" tyyppiä. Hallissa oli paljon muitakin koiria, joille piti vähän "jutella". Tuo rata-alue on vähän jännä minulle. Me kisattiin ensin ykkösluokan startti. Kun ei kuulemma minua kakkosluokkalaisena sijoiteta, ajattelin näyttää, että osaan tehdä omia valintojakin. Menin renkaan ja kehikon välistä ja tein jotain muutakin hassua, kepeillä taisin jättää ensin jonkun välin menemättä. No saimme kuitenkin ihan kelpo ajan, eli osaan minä juostakin.

Avoimenluokan radalla otin aluksi kiellon hypyltä. Olisin halunnut tulla vauhdilla seuraavalle kivalle esteelle - A:lle. Sitten alkoi vauhti löytyä. Minulla on kuulemma hitaasti syttyvä ja lämpenevä dieselmoottori. Ei isäntä kuitenkaan minua tankkaa samalla kuin meidän dieselautoamme :-) Loppusuoralla otimme hylkäyksen, kun ohitimme vauhdilla puomin. Minä tykkäsin, kun sain juosta kovaa.

Vili kertoo:
Minä ajattelin, että nyt kyllä näytän Bitille osaavani minäkin päästä palkinnoille. Olisin hurjan mielelläni halunnut rynnätä kentälle heti halliin päästyäni ja lähtöluvan odottelu ekan esteen takana meinasi olla vaikeaa, mutta sain pidäteltyä itseni. Saatuani lähtöluvan emännältä minä sitten ampaisin radalle ja emäntä sai kyllä pistää tossua toisen eteen, jotta pysyi vauhdissani. Selvitin radan virheittä ja sain emännältä rutkasti kehuja ja parasta kaikessa, että sain myös paljon nakkia. Palkinnonjakoa jouduin odottelemaan autossa, kunnes emäntä juoksi hakemaan minut pokkaaman ekan palkinnon. Sitten hän juoksutti minut kiireen vilkkaa takaisin autoon, jotta ehti avoimen luokan rataantutustumiseen ja sitten taas heti haki minut rataa juoksemaan. Vähemmästäkin menee pää pyörälle, kun häslätään. Hyllyhän siitä radasta sitten tuli.


syksy-talvi 2008 Myyräkoira

Bitti on kunnostautunut myyräkoirana. Bitistä on ratkiriemukasta nuuskia talomme vieressä olevassa puistossa tai läheisillä pelloilla, paikantaa myyränkoloja ja siepata saalis kiinni. Hän on pyydystänyt jo ainakin yli 10 myyrää. Ensi alkuun isäntä nappasi Bitin suusta roikkuvan myyrän pois. Bittiä harmitti menettää aina hyvä saalis, joten hän kehitti hyvän taktiikan: pitää äkkiä puraista myyrä kahtia, jolloin suun ulkopuolelle ei jää myyrää roikkumaan näkyviin; puolikkaan myyrää pystyy näet pitämään hyvin poskessa piilossa ja sitten rouskuttelemaan omia aikojaan.


23.11.2008 Agilitykoulutuksessa

Vili kertoo:
Tapio Mäntysalo tuli Poriin pitämään koulutusta agilityseuramme jäsenille. Aamuryhmä oli ensin hallilla agilitytreeneissä ja kokoontuivat sitten iltapäiväryhmäläisten kanssa yhteen kuuntelemaan teoriaosuutta. Minä ja Bitti jouduimme odottelemaan häkissä isännän ja emännän kuunnellessa Tapion oppeja. Meillä oli niin tylsää, että oli ihan pakko vikistä ja välillä piti haukkuakin, kun Jane-koira kävi nuuskimassa häkin ulkopuolella.

Lopulta teoriaosuus päättyi ja suuntasimme WeCan treenihallille tositoimiin. Emäntä joutui opettelemaan erilaisia ohjauskuvioita ja sitten minä yritin tulkita hänen ohjeitaan. Ihan hyvin meillä meni, ja saimme kouluttajalta kehuja. Niitä ei ehkä olisi tullut ihan niin paljon, jos radoilla olisi ollut kontaktiesteitä, jotka nyt viime aikoina ovat hiukan olleet ongelmallisia - varsinkin A-esteen loppukontakti, kun en meinaa malttaa tulla loppuun asti alas.

Isäntä ja Bitti saivat laiskanläksyä, kun Bitti mateli niin hitaasti eteenpäin eikä osaa vielä oikein irtautua, kun juoksee vaan tiiviisti isännän vieressä. Bitin pitäisi kuulemma saada aika lailla vauhtia lisää. Seuraavan viikon treeneihin isäntä kävikin ostamassa Bitille uuden vetolelun, jonka kanssa leikkimällä yrittää saada Bittiin iloisuutta ja vauhtia radalla.


touko-marraskuu 2008

 

 

Jaahas... edellisistä päivityksistä onkin jo aikaa vierähtänyt... emäntäni on laiskotellut eikä ole saanut aikaiseksi... mutta nyt me komensimme hänet päivitystehtäviin. Meille on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Oikein pitää päätä kallistella, ravistaa ja raapia, että muistaisi mitä kaikkea olemme puuhailleet...

Vili vahtii 
emännän 
sivujentekoa.

 

   


Kuten Vili-isänsäkin on Bittikin yliutelias: hän haluaa olla kaikessa mukana ja tutkia kaikki paketit, kassit ja laatikot. Kuvassa Bitti Petterin apuna makuuhuoneen yöpöytien kokoamisessa. 

  Pääsimme muuttamaan uuteen kotiimme 22.4. Aluksi oudoksuimme, kun yhtä äkkiä oli paljon outoja nurkkia ja niin paljon tilaa. Luulimme olevamme vain käymässä ja ihmettelimme kuinka kauan vierailu oikein kestää. Isäntä ja emäntä ihmettelivät, kun ulos lähtiessä yritimme aina mennä autolle tai ehdotimme asuntovaunuun menemistä. Mutta tuttujen tavaroiden löydettyä paikkansa totesimme, ettei täältä minnekään olla lähdössä - kyllä tänne sitten kotiutui. Tupaantuliaiset isäntäväki tosin sai järjestettyä vasta elokuun alkuun. Emäntä kun halusi ensin laittaa kaikki tavarat rauhassa paikalleen, suunnitella ja ommella verhot ikkunoihin sekä laittaa sisustuksen muutoinkin valmiiksi asti. Tulipa sitten samalla kakulla juhlittua tuparit ja emännän synttärit. 
   

Bitti kävi huhti-toukokuussa kahdessa näyttelyssä näyttäytymässä (26.4. Vaasan KV näyttely ja 11.5. Rauma KR näyttely). Bitti elvisteli pääsevänsä mukaan minun joutuessa jäämään yksin kotiin - se harmitti. No, kyllä minä sitten huomasin saavani kerrankin rauhassa lekotella päiväunilla kenenkään häiritsemättä. Ihan kohtuulliset tulokset Bitti näyttelyistä sai: Vaasasta EH ja Raumalta ERI.

Agilityäkin olemme taas ahkerasti treenanneet ja käyneet kisaamassakin - vaihtelevalla menestyksellä. Emännän mielestä minulla on ollut kilpailuissa ongelmana "hulivili-vaihde" ja "kuurokorvaisuus" eli en malta odottaa emännältä lähtölupaa vaan varastan lähdön omia aikojani ja sitten painan kaasun täysille valiten itse reittini ja estejärjestyksen kuuntelematta tai katselematta emännän huutoja ja huitomisia. 

Bitillä oli aluksi ongelmia keinulla istuvan mörön kanssa, mutta isännän kärsivällisellä opastuksella Bitti sitten lopulta alkoi uskaltaa keinullekin mennä. Nyt se onkin sitten yhtä äkkiä napannut kaksi nollarataa ja haastoi minut kilpailuun, että kumpi onnistuu ekaksi saamaan sen kolmannen nollan ja pääsemään agilityn 2-luokkaan. 

Bittihän se sitten voitti, kun kunnostautui Liedon agilitykisoissa 16.11., nappasi 0-radan ja pääsyn 2-luokkaan !!

Luonteemmekin kävimme testauttamassa. Minä, Vili, sain huippupisteet 234. Mutta ei tuolla Bittilläkään ihan hullusti mennyt, sai 142 pistettä. Olemme siis huippujätkiä  :)

 

Kesällä kävimme taas agirodussa kilpailemassa ja moikkaamassa rotukavereita. 
Tänä vuonna meillä olikin 3 joukkuetta, kun perinteisen "Oranje Koohon" -joukkueen lisäksi oli myös "Oranje Koohon Jr" ja "Oranje Sallys".

 

  oikealla kuvassa Oranje Koohon joukkue:
Vili - Anitta Kerminen
Viivi - Mari Isotupa
Bitti - Petteri Kerminen
Sade - Anne Trygg
sekä Oranje Sallys -joukkueesta Sole ja Noora Takaveräjä

(Kuvaa klikkaamalla  iso kuva)

 

 


Koikkerien kesäpäivilläkin tuli käytyä
9. - 10.8. 
Emäntä opetti rotukavereille koiratanssin saloja ja me saimme tutustua isännän kanssa Mejään. Metsässä meillä kyllä olisi riittänyt enemmänkin vauhtia, kunhan se isäntä vaan olisi raahautunut nopeammin perässä. 

(Kuvaa klikkaamalla iso kuva)

   

Koiratanssiakin olemme harjoitelleet. Emännällä loppuivat syyskuun alussa työt ja olemmekin  saaneet nauttia hänen seurastaan päivät pitkät kotona. Nyt hänellä on ollut aikaa meitä kouluttaa ja opettaa uusia koiratanssijuttuja. Olemme joutuneet jättämään päivänokoset paljon aikaisempaa vähemmälle - mutta ei se mitään - emännän kanssa on kiva puuhailla, kun opiskelutuokioiden jälkeen on aina tiedossa mukava leikkihetki. 

Bittikin kävi isännän kanssa kokeilemassa koiratanssia ensimmäisen kerran Vahdolla 21.9. epävirallisessa luokassa "lahjattomat harjoittelee". Luokan tarkoituksena oli saada estradille ne poikaystävät, äidit, anopit, ystävät ym:t, jotka eivät koskaan ole ymmärtäneet jalon lajin hienoutta. Kisaajien piti siis olla ennestään lajia harrastamattomia ja heille arvottiin noin minuutin pituiset kappaleet.

Toisen kerran Bitti oli sitten jo ihan virallisessa luokassa Janakkalassa 2.11. alokasluokassa, jossa Vähäiseen harjoitteluunsa nähden tanssivat ihan kohtuullisesti 9:nnelle sijalle. 

Minä otin Vahdon kisoista kisakokemusta ja vauhtia 
Janakkalan kisoihin, jossa 
rokkasin itseni 1. sijalle ja kunniamaininnoin voittaja-luokkaan. 

Anittan ja Vilin voittoisa esitys löytyy osoitteesta: http://www.youtube.com/watch?v=UUxc5-jZAx4

Petteri ja Bitin esitys osoitteesta: http://www.youtube.com/watch?v=FLDMdoZHSWc 

 

 

 

Agilitytulokset
* Vili
* Bitti

Koiratanssitulokset
* Vili
* Bitti

Näyttelytulokset
* Bitti

 

Jos haluat lukea tarkemmin yllä mainituista jutuista, avaa päiväkirjasivut alla olevista linkeistä.

Agilitykilpailujen kuvaamista ja videointia on haitannut se, että nyt me kaikki kilpailemme, eikä kukaan enää ennätä kuvata. Sen vuoksi näin pitkän tauon jälkeen sivujen päivittäjä huomasi dementian iskeneen, josta syystä osasta agikisoista vain tulokset 
(linkit tulossivuille  vas. reunassa).

 



tammi-huhtikuu 2008

Alkoi uusi vuosi ja uudet kujeet.

Isännän ja emännän talonrakennusprojekti alkaa olla loppusuoralla ja muutto uuteen kotiin lähestyy pikavauhtia. Muuttamaan pitäisi päästä vielä tässä kuussa. Parempi olisikin päästä, koska emäntä jo irtisanoi nykyisen vuokra-asuntomme.

 

Vaikka isäntä on tehnyt pitkää päivää rakennuksella, olen Bitin kanssa kuitenkin onneksi välillä päässyt agilitya treenaamaan. Missään vakiryhmässä emme ole olleet, mutta emäntä ja isäntä ovat seuran vapaatreenivuorolla vieneet meitä hallille. 

 

Tänä vuonna olen Bitin kanssa päässyt vain yksiin agilitykisoihin, kun oma seuramme järjesti loppiaiskisat  6.1.2008.  Vielä en onnistunut saamaan sitä viimeistä puuttuvaa 0-tulosta, jotta pääsisin kakkosluokkaan. Toivottavasti emäntä järjestää minulle pian uusia yritysmahdollisuuksia. Bitti yrittää isännän kanssa treeneissä karkottaa "keinumörköä". Mahtaako Bitti-arkajalka ikinä rohkaistua tarpeeksi, kun sitä pelottaa se keinun keinahtamaan lähtö.

SULJE IKKUNA