Aamulla lähdimme autolla liikkeelle. Tällä kertaa emme ottaneet asuntovaunua mukaan.  Ensimmäistä kertaa minut oli nyt ilmoitettu avoimeen luokaan.

Edellisestä näyttelystä olikin jo kulunut aikaa. Emäntä oli edelliset viikot harjoituttanut minulla paikallaan seisomista, mutta kyllä minä vielä olisin muistanut miten näyttelyssä tulee käyttäytyä: muille koirille ei saa murista ja kehässä tulee kiltisti seurata emäntää ja seisoa paikoillaan ja antaa tuomarin tutkia.

Minua vaan olisi hirveästi laiskottanut ja olisin mieluummin istunut kuin seisonut.

Emäntä osti itselleen pehmis-jätskin. Mukava myyjä antoi rikkinäiseen vohveliin jätskiä minullekin, kun emäntä mainitsi myyjälle minun tykkäävän kovasti jätskistä. Hotkaisin nopeasti oman jätskini ja sitten pidin vahtia, josko emännän jätskistä vielä heruisi minulle jotain. Emäntä kyllä väitti minun jo syöneen oman osuuteni, mutta piti minun kuitenkin vahtia, kun apajille oli muitakin kärkkymässä.