Olin isännän kanssa kahdestaan agilitytreeneissä seuramme harjoitushallilla Noormarkussa. Olimme suorittaneet radan ja juuri poistumassa radalta, kun radalle saapuva koira hyökkäsikin isännän ja minun kimppuun haukaten ensin isännän kättä, jossa oli nakkipussi, ja käyden sitten minun kurkkuuni kiinni. Yritin selälleni kääntymällä ja kovasti uikuttamalla osoittaa alistumista vahvemman edessä, mutta se vaan jatkoi kurkustani puremista. Isäntä hyökkäsi väliin ja yritti vääntää koiran leukoja irti vapauttaakseen minut sen kidasta saaden omat kätensä täyteen haavoja. Vasta, kun yksi läsnäolijoista keksi kaataa litran vesipullosta kylmää vettä hyökkääjän niskaan, pääsin vapaaksi. 

Isäntä soitti emännän noutamaan meidät. Onneksi emäntä sai isännän pikkuveljeltä kyydin ja tuli hakemaan minut kotiin, kun isäntä lähti veljensä kanssa terveyskeskukseen paikkauttamaan käsiään. Minullekin emäntä tilasi lääkäriajan, kun aristin kovasti toista kylkeäni, enkä olisi antanut emännän sitä edes tutkia. Kaulastani oli irronnut isot tukut karvaa, joista kohdista iho oli vereslihalla sen lisäksi, että kaulassani oli verta tihkuvia haavoja kohdassa, johon purreen koiran hampaat olivat pureutuneet. Antibioottikuurin me sitten molemmat isännän kanssa saimme. 

Onneksi ei käynyt kovin pahasti. Vaikka kyllä minä aluksi murisin varmuuden vuoksi lenkillä kaikille vastaantuleville vähänkin oudommille koirille varoitukseksi, etteivät tulisi liian lähelle. Onneksi olen kuitenkin luonteeltani hyväntahtoinen ja anteeksiantavainen. Niinpä olen jo päässyt tilanteen herraksi ja uskaltanut hallilla alkaa uudestaan treenaamaan, vaikka tapauksen jälkeen ensimmäisellä kerralla olisinkin halunnut melkein heti lähteä kotiin. En kuitenkaan tiedä miten suhtautuisin, jos näkisin kyseisen koiran vielä joskus uudestaan.