Taas asuntovaunuilua. Perjantaina emännän ja isännän kotiin tultua alkoi kauhea hyörinä. Aavistin, että lähdettäisiin reissaamaan, kun emäntä alkoi kantaa tavaraa asuntovaunuun. Maltoin hädin tuskin lähteä isännän kanssa lenkille, kun olisin halunnut tarkkaan seurata emännän puuhia.

Pysäköimme asuntovaunun Tampereella, söimme ja kävimme iltakävelyllä. Minä sain taas uuden lelun - apinan. Se oli kiva. Ainoa huono puoli asuntovaunussa on se, ettei siellä ole yhtä paljon tilaa riehua kuin kotona.

 Aamuyöstä pissahätä yllätti ja yritin vikisemällä herätellä emäntää, että pääsisin käymään ulkona. Kun vikinä ei tehonnut, emäntä vaan käski mennä takaisin nukkumaan, päätin tehdä näkökantani hyvin selväksi ja hyppäsin emännän mahan päälle - "jokos nyt heräät". Sain torut sänkyyn hyppäämisestä, mutta pääsinpä ulos - isännän kanssa.

Päivällä klo 11 aikoihin alkoi paikalle ilmaantumaan ihmisiä ja muita kooikereja. Vähän ehdin vaihtaa kuulumisia, mutta sitten menimme autoon. Ihmettelin, että mihinkä nyt ajetaan. Ajoimme vähän matkan päähän metsäautotielle ja lähdimme siitä kävelylle.

Emäntä otti hihnan irti ja antoi minun juosta vapaana. 
Ilo oli ylimmillään, kun tapasin monta kivaa kaveria, 
joiden kanssa saatoin juosta ja telmiä.