Kun emäntä ja isäntä tulivat töistä, minä heräilin päiväuniltani. Tavalliseen tapaan toivotin isäntäväkeni tervetulleeksi kotiin. Emäntä naureskeli, että taas toi koira sai hepulin. Mutta minkäs teet kun se on aina niin mukavaa, kun he tulevat kotiin.

Sitten minä sain ruokani ja kävin isännän kanssa lenkillä. Kotiin tultuamme, minulle sanottiin, että lähdettäisiin Raumalle. 

Perille tultuamme en heti päässytkään mukaan, kun isäntä ja emäntä menivät katsomaan Sallyn pentuja. 

Lopulta emäntä tuli hakemaan minua. Haistelin hänet tosi tarkkaan. Outoja koiranhajuja... oli kuulemma ollut tosi söpöjä koiranpentuja. 

Lähdimme Anne Tryggin ja hänen koiransa Sadeen kanssa kävelylenkille. Oli kivaa. Metsätiellä saimme Sadeen kanssa hiukan juoksennella vapaana ilman rajoittavia hihnoja. Sitten saimme vielä Sadeen pihalla riehua. Mutta kyllä oli vilkas tyttö. Minä en ollenkaan pysynyt vauhdissa mukana. Hiukan taisin väsähtääkin, kun koko kotimatkan nukuin.