"VILIN PÄIVÄKIRJA"

29.5.2004

 

Alussa vähän aristelin lähestyä muita koiria. Lähinaapureissani asustelee eri rotuisia koiria, joista suurin osa alkaa olla sen verran iäkkäitä, että sen vuoksi he eivät oikein jaksa kiinnostua tällaisesta "hulivilistä" kuin kuulemma minä olen.

Ensimmäinen koira, joka todella oli minusta kiinnostunut ja halusi leikkiä kanssani, oli aika pentu itsekin, ja saman rotuinenkin kuin minä. Koiran kutsumanimi oli Lenni.

Emännän sylistä oli aluksi turvallista tuumailla, miten kaveriin tulisi suhtautua.

Tuumasin, että aluksi on hyvä pitää hiukan välimatkaa, vaikka Lenni olisikin halunnut heti alkaa leikkimään.
Lopulta minäkin sain kerättyä rohkeutta sen verran, että huomasin leikkimisen kaverin kanssa olevankin tosi kivaa.

Ja sitten minua ei enää pelottanutkaan ollenkaan.

VIDEO TAPAAMISESTA

SULJE IKKUNA