Tässä olen lähtemässä uuteen kotiini ja tiedossa on pitkä matka Norjasta Suomeen.

Kuvassa äitini, Sabrinan, omistajat Björn-Erik Fodnes ja Brit Knutzen sekä uusi emäntäni Anitta.

Aamulla heräsin noin klo 6. Välittömästi minut vietiin ulos, mikä oli hyvä, koska minulla oli taas pissihätä. Aamupalan ja uuden ulkoilureissun jälkeen olikin taas pikku nokosten aika. Sopiva, pehmeä nukkumapaikka löytyi maahan unohtuneen tyynyn päältä. Kun heräsin pakkasimme auton ja aloitimme pitkän kotimatkan.

Kun ajoimme Norjasta Ruotsiin, nukuin melkein koko matkan: välillä Anittan sylissä silityksistä nautiskellen ja välillä häkissäni nukkuen.

Silloin tällöin pysähdyimme juomaan, syömään ja jaloittelemaan. Minä en pitänyt tien vieressä olevista pysähdyspaikoista, joihin kuului liikenteen melu autojen ajaessa lujaa ohitse. Niinpä Petteri yritti löytää hiljaisempia paikkoja, jotta minä suostuin tulemaan ulos autosta tekemään tarpeeni ja juomaan.

Ruotsissa pysähdyimme Bålstassa, jossa uuden isäntäväkeni tuttavat asuvat. Pirteästi kirmailin ja leikin isossa puutarhassa, jossa oli paljon uusia hajuja haisteltavana ja paikkoja tutkittavana. 

Yöksi ajoimme Tukholmaan Hotelli Kungens Kurvaan. En ollut ollenkaan uninen olinhan nukkunut melkein koko päivän autossa. Nyt oli mielestäni leikin aika. Petterin annoin nukkua, jotta hän jaksaisi ajaa seuraavana päivänä, mutta Anittan oli leikittävä kanssani melkein koko yö, muuten olisin haukkunut ja herättänyt koko hotellin. Kahdesti halusin yön aikana käydä ulkona.

"Outo juttu tää laiva. Mitenhän tähän pitäisi suhtautua."

Ruotsin ja Ahvenanmaan välillä myrskysi ja laiva keikkui puolelta toiselle. Laivan kannella oli meille koirille varattu oma "vessa". Koska oli kauhea tuuli, hyvin kylmä ja satoi kovasti, en pitänyt siitä ollenkaan ja halusin välittömästi takaisin hyttiimme.

Olin jo melkein epätoivoinen, mutta onneksi myrsky loppui ja pääsin "isolle asialle". Minähän olen jo niin sisäsiisti, etten suostu kakkimaan sisälle.