Näyttelypäivästä voit lukea täältä: Haukiputaan näyttelypäivä 9.7.2005

Heti kun näyttely oli meidän osaltamme loppunut, laitoimme asuntovaunun auton perään ja ajoimme viereiselle leirintäalueelle: Rantasarka, SFC.

Näyttelypäivästä voit lukea täältä: Haukiputaan näyttelypäivä 10.7.2005

Heti kun näyttely oli meidän osaltamme loppunut palasimme asuntovaunulle syömään ja lepäämään. Sitten lähdimme ajamaan autolla. Enpä etukäteen arvannut mihin minua oltiin viemässä.

Isäntä oli paikallisilta kuullut, että näyttelypaikan lähellä oli koirien uimaranta. Koska oli todella helteinen päivä, isäntä innostui, että nyt opetetaan koira uimaan.

Ensin isäntä kantoi minut veteen. 
"Hyi kauhistus, tää on märkää! Haluun pois täältä vedestä." Rimpuilin niin paljon kuin jaksoin. Lopulta isännän ote heltisi ja pääsin säntäämään takaisin kuivalle maalle. Ei ole vesi minun elementtini.

Sitten erehdyin menemään emännän viereen ravistelemaan... ja jouduin uudestaan veteen, kun emäntä vuorostaan yritti totuttaa minua veteen. "Ei ole ollenkaan kivaa." Lopulta ne onneksi luovuttivat ja totesivat, että ei minusta vesikoiraa tule.

Rannalla oli myös kaveri, joka ihmeekseni meni veteen. No, ei ihan vapaaehtoisesti, mutta kuitenkin isäntänsä innostamana. Olisin halunnut mennä tekemään tuttavuutta, mutta veteen en mene. 

Aikani odoteltuani kaveri kuitenkin tuli pois vedestä ja sitten leikittiin.

Siinä leikin tiimellyksessä ja pallonoutoleikeissä auringon lämmittäessä turkkini onneksi kuivui aika nopeasti.

Keskiviikko 13.7. oli kuurosateinen päivä. Isäntäväki päätti käyttää sadepäivän menemällä Kylpylä Tropiikkiin. Minä jäin vaunulle odottamaan (lue nukkumaan).

Isäntäväen takaisin tultua lekottelimme ja rentouduimme. Minä sain hyvän puruluun mitä kyllä kelpasi järsiä. Varsinkin kun sain isännän hellyytettyä olemaan luutelineenäni, niin oli tosi hyvä järsiä.

Iltapäivällä isäntäväki kävi vielä ajelulla Kuusamon keskustassa ja kävivät katsomassa jotain matkamuistomyymälääkin. Ja sitten kävivät keilaamassa. Minä en tiennyt mitä se keilaaminen on, mutta minulle ystävällisesti selitettiin, että sellaisella painavahkolla pallolla heitetään päin muodostelmassa seisovia keiloja ja yritetään saada ne kaikki kaatumaan kerralla. 

Reitin varrella oli huojuva riippusilta. Minä en arvannut millainen se on, ennen kuin emännän ja isännän yllytyksestä astuin sillalle. Vähän arveluttava paikka, mutta kun emäntä oli mennyt jo edeltä yli, ei minunkaan auttanut kuin seurata perässä. En nimittäin halunnut jäädä pois matkasta.

Kun tarpeeksi matalana kuljin, niin selvisin sillasta kunnialla. Ja seikkailu saattoi jatkua.

Kun minä etsein mielenkiintoisimmat reitit, ei isännän auttanut kuin tulla perässä. Emäntä kulki merkittyä polkua pitkospuita pitkin. Mutta kun kaikista mielenkiintoisimmat hajut oli polun vieressä. 

Sitten ajoimme katsomaan Kiutakönkään vesiputouksia. Könkään jylhyyttä korostivat koskea ohjaavat ja reunustavat jyrkät kallioseinämät, joka on tavanomaisesta suomalaisesta kallioperästä hiukan poikkeavasti dolomiittia eli tietyntyyppistä kalkkikiveä, jonka ruosteenruskea väri on peräisin raudasta.

Varmoin tassuin kiipeilin kallioilla. 

Minä jätin tännekin ahkerasti käyntikorttejani, jotta toiset koirakaverit tietävät minun käyneen paikalla.

Sitten ajoimme vielä Rukalle, jossa isäntä halusi käydä laskemassa kelkkaradalla. Minä jäin emännän kanssa alas odottelemaan, kun isäntä nousi isolla tuolihissillä ylös ja laski kelkalla alas.

Pitkän kävelyn jälkeen jäin mielelläni vaunuun nukkumaan isäntäväen lähtiessä vielä käymään Kuusamon markkinoilla.

Sitten tuli todettua vaunun pienuus, kun emäntä sanoi pitkän kävelyreissun jälkeen tarvitsevansa venyttelyä ja minä olisin samaan aikaan leikkinyt ja mennyt kupilleni juomaan. Mutta sopu antoi tilaa.

Ja venyttelyjensä jälkeen emäntä leikki kanssani.

Matkalla isäntäväki pysähtyi suurpetokeskukseen, jättivät minut vaunuun ja kävivät katsomassa karhuja ja ilvestä sekä kettua ja ahmaa, jotka eivät kyllä suostuneet näyttäytymään kesken päivälepoaan.

Karhut tulivat kerjäämään oppaalta leipää (kts. kuva). 

Oli ihanan aurinkoinen ja helteinen. Isäntäväki levitti filtin vaunun viereen ja vietimme aikaa vapaa-ajasta ja lomasta nauttien, aurinkoa ottaen. Isäntäväki heitteli jotain palloja ja minun piti vain katsella. Petanque-peliksi sitä sanoivat.

Manamansalon keitaalla meillä oli vaunu 10 metrin päässä rannasta. Minua eivät saaneet houkuteltua vapaaehtoisesti uimaan, mutta kun oli niin läkähdyttävän kuuma, emäntä kantoi minut veteen ja kasteli turkkini. Se oli kuulemma omaksi parhaakseni. Minä olin kyllä eri mieltä... vaikka toisaalta kyllähän siitä ainakin hetkeksi tuli hiukan viileämpi olo.

Kuumana päivänä ei mikään ole parempaa kuin jäätelö. Minä pidän tarkasti huolen siitä, että saan osuuteni herkusta.

Jotta emäntäänkin saatiin vähän liikettä kuumuudesta huolimatta, raahasimme isännän kanssa hänet edellisenä päivänä löytämällämme Manamansalon peurapolulle. Peurapolku seuraa Martinkannan alueella kulkevaa kivikauden aikaista pyyntikuopaketjua. 

Polun varrelle oli rakennettu kivikauden henkeen peuranpyyntikylä, jota veimme emännän katsomaan. Emäntä kyllä puhui melkein koko ajan kännykkään, mutta minä riehuin samalle reitille osuneen jackrusselinterrierin kanssa. 

Ja kyllä jätski kuului tämänkin päivän ohjelmaan. NAM! 

Siellä sitä olikin outoja otuksia ihmeteltäviksi. Ponin olin nähnyt jo yhdellä aikaisemmista retkistäni, mutta yhtä kaikki, kyllä sille piti silti hiukan murista. Sitten tutustuin uusiin, outoihin otuksiin. Isäntä minulle opetti mitä ne otukset olivat. Oli lampaita, kanoja, pupuja ja possu. Se possu kyllä vaikutti pelottavammalta kuin minun possuni.   

Kanoja oli kiva juoksuttaa. Kun minä haukuin niille, ne lähtivät kaakattaen juoksemaan aitauksen toiselle puolelle, johon minä juoksin haukkumaan niitä uudelleen.

Lammas oli ihme otus. Yksi lammas tuli niin lähelle, että kuonomme koskettivat ja sain kunnolla haisteltua. Mutta se ihme "MÄÄ"-ääni. Pidin parempana merkitä aitauksen.

Torstai 21.7. 
Vieläkin satelee. Onneksi vain kuuroittain, että välillä pääsee käymään ulkona, ilman että turkki kastuu. 

Asuntovaunumme vieressä oli pieni lampi, jossa uiskenteli sorsia. Minun olisi hirveästi tehnyt mieli mennä niitä tutkimaan lähempääkin, mutta kun ne oli vedessä. Ja veteenhän minä en tassujani kastele. Paitsi melkein keikahdin lampeen sorsiin päin kurotellessani.

"Mitäs sitten keksitään?"

Ikkunasta on hyvä seurata 
ulkopuolella tapahtuvia asioita 
ja vahtia koirakavereita.

Isäntä kehitti itselleen flunssanpoikasen. 
Jaksoi hän silti käydä emännän kanssa pelaamassa minigolfia.

"Anna minulle kanssa tikkaria. Se tuoksuu niin hyvältä."

Perjantai 22.7. 
Nyt auto suunnattiin Lestijärvelle Kuturannan Leirintäalueelle. Koko päivän satoi. Ainoa hyvä puoli sateesta on, että lauma pysyy kasassa vaunussa ja isäntäväellä on aikaa minulle. 

Kuturannassa minua hämättiin. Yhtä äkkiä tien vieressä seisoi ruskea möykky. "Joku outo otus.", ajattelin. Totta kai sille piti murista ja haukkua. Kyllä minua nolostutti, kun läheisellä terassilla istuvat ihmisetkin kaikki nauroivat, kun puiselle karhulle niin haukuin.

Lauantai 23.7. 
Aamuisin emännällä on tapana nukkua mielestäni ihan liian pitkään. 

"Herää jo!" Yritän herättää sinua.

Emäntä oli meidän tänne Kuturantaan ajaessamme nähnyt tien vierellä mainoksen nukketalosta. Sinnehän hänen piti päästä. Minua ei mukaan huolittu vaan saan jäädä vaunulle. Kun he tulivat takaisin, emäntä haisi ihan kissalta. VUF. Oli kuulemma ollut söpö kissanpentu.

Emännän kanssa käytiin metsäisellä pururadalla lenkillä ja syötiin mustikoita lenkin varrelta. Isänälle sitten vaunulle palatessamme kehuimme, että oli hyviä mustikoita.

Illalla isäntä ja emäntä menivät taas käymään saunassa ja uimassa. Emännän mielestä tällä oli paras uintimahdollisuus, koska tällä sai mennä laiturilta heti uintisyvyiseen veteen. Kaikissa muissa käymissämme paikoissa oli tarvinnut kahlata pitkiä matkoja päästäkseen tarpeeksi syvään veteen voidakseen uida.

Tiistai 26.7.
Kotiin lähdön aika koitti. Teltta kasaan ja menoksi.

Vielä viimeinen silmäys alueeseen ja vähän valokuvia.

Näin kiltisti minä odottelen emäntää vessasta, kun minun pissitysreissulla hänellekin tuli hätä.