|
|
Tänään oli vierähtänyt tasan vuosi siitä, kun viimeksi vietin joulua. Heti ei mieleeni muistunut mikä se joulu olikaan... oliko se jotain syötävää... Olihan se... Tai siis ei oikeestaan, mutta jouluna saa pieni koirakin herkkuja... NAM... ja lahjoja... Siinähän se joulun tarkoitus olikin - paljon kivoja uusia lahjoja ja huisin hyvää syötävää. |
Ensimmäisen lahjani sain kotona melkein heti aamulla. Innokkaasti itse avasin oman pakettini odottaen jännittyneenä mitä sieltä paperin kätköistä paljastuisi
Sitten jäin hämmentyneenä ihmettelemään paketista paljastunutta möhkälettä... onkos tämä jotain syötävää...
|
Mikä ihme otus tämä on... Meinaa koko ajan karata ja lällättelee mennessään "lal lal lal lal laa laa". |
|
| Hiljenisiköhän se, jos hiukan purisin sitä hännästä. |
|
Myöhemmin päivällä menimme
"mummolaan" isännän kotopaikkaan. Sielläkin jaettiin paketteja, joiden joukossa oli paketteja minullekin. KIVAA.
|
|
Mitähän täältä paljastuu... uusi
puruluu järsittäväksi.
|
Ja sitten seuraavasta paketista löytyi kuminen possu. |
Ja vielä yksi paketti... mitähän täällä on... äkkiä paperit auki...
Mikäs tämä on... |
Oma pupu jahdattavaksi...
... ja hellittäväksi. Oma pupu kainalossa on päivän päätteeksi mukava nukahtaa isännän käsivarsi tyynynä. |
