Minua ihmetytti mihin oikein voin pissiä ja kakkia - ruohikkoa kun ei juuri näkynyt. Mutta pakkohan ne luonnolliset tarpeet oli tehdä - oli ruohoa tai ei ...eli keskelle jalkakäytävää sitten. Suuri oli ihmetykseni, kun pää alamäkeen päin ollessani alkoi jalat kastua... mikä märkä noro sieltä valui... piti haistaa ....ja maistaa ....HYI ! ...sehän oli mun pissiä.

Mutta tiedättekö ...NAM ! ...aamulenkkini varrelle oli mukavat ihmiset jättäneet maukkaita välipaloja... oi mitä löysinkään: ranskalaisia perunoita, dippikastiketta, maahan kaatunutta ja sulanutta jäätelöä ja kaikkea hyvää maisteltavaa. En ymmärtänyt miksei minun annettu rauhassa niitä maiskutella... eivät kuulemma olleet oikein soveliaita massulleni.

Mitä tuolla on... Yritin kurkkia... emäntä piti hihnan tiukalla, kun siellä oli kuulemma syvää vettä... 

VESI -sen sanan tunnen. 
Se on märkää ja kastuminen 
ei ole kivaa.  ...jatketaan matkaa.

(kuvat Helsingistä Töölön lahden rannasta)

 Löytyi sieltä Helsingistä ihan luvallinen leikkipaikkakin: koirapuisto, josta löysin mukavia uusia kavereita. Oli kiva vaihtaa kuulumisia uusien kavereiden kanssa. 

Mitä sieltä löytyy...

Kiva kaveri.

Emäntäni siskon luona levähtämässä.

Kenkien vieressä on hyvä nukkua. Voi rauhassa ummistaa silmät, kun varmasti huomaa, jos joku on lähdössä ulos, kun ei ne ulos ilman kenkiä lähde  :)

Jättivät minut yksin... menivät kuulemma teatteriin katsomaan musikaalia ...mikähän se on, ihan outo sana, mutta sain uuden lelun. 

Kyllä lelun sisällä haisee keksiluu... mitenkähän sen saisi sieltä suuhunsa...

Onneksi eivät kovin kauan viipyneet.

  Kävimme myös paikkakunnalla nimeltä Kauniainen, isäntäni serkun luona. Siellä oli minullekin kiva leikkikaveri Pumi nimeltään "Läde".

Läden kanssa oli tosi kiva painia ja riehua ja temmeltää ja juosta ympäri asuntoa ja hyppiä sohvalle ja peuhata sohvalla ja hypätä alas sohvalta, juosta pieni kierros, hypätä taas sohvalle riehumaan ja taas alas ja taas sohvalle...

"Mitä oliks tää sun luu... ei se mitään - tää maistuu hyvältä."