|
11.2. Turusta agilitykisojen jälkeen
Tampereelle ajaessamme en tiennyt mitä kaikkea muuta isäntä ja emäntä
olivat pääni menoksi suunnitelleet. Minulle oli kyllä kerrottu, että
siellä olisi seuraavana päivänä 12.2. toiset agilitykisat.
Ajoimme isännän veljen kotiin, mutta hämmästyksekseni siellä ei ollutkaan ketään kotona. Isäntä päästi kuitenkin meidät avaimilla sisään. Oli kuulemma saanut ihan luvankin. Emäntä oli tyytyväinen päästyään hikisen kisan jälkeen käymään suihkussa. Minä autoin innoissani talon emäntää siivoamisessa, kun löysin keittiön pöydän alta hyvän makuisia muroja. Jälkeenpäin kuulin talon pikkupojan tarkoituksella minua ajatellen niitä lattialle pudotellut. Emännän tultua suihkusta sain hänet houkuteltua leikkimään kanssani.
|
Sitten ovikello soi. Minä juoksin innoissani ovelle katsomaan ketä sieltä pyrki sisään. Innoissani ryntäsin tutustumaan sisälle tulleeseen tyttö kooikkeriin Aadaan, virallisemmin Cavalriina's Kira Karenina (Kennel Cavalriina's). |
 
|
|
Aada oli hiukan ujo, kun minä olisin vaan
hiukan tutustunut. Hei... tämähän tuoksuu ihan siltä kuin... |
Ei muuta kuin hommiin vaan... Kyllä tämä tästä sujuu ! |
 
|
| Mites tässä taas näin kävi... jumiin jäätiin. |
 
|
| Kuvaaja: Tiina Rajala-Huusko, Kennel Cavalriina´s |
|
15-16.4. välisenä yönä syntyi
maailmaan kolme uutta kooikkeria: 2 poikaa ja 1 tyttö. Painot olivat pojilla 190 g ja 290 g sekä tytöllä 234 g. |