|
Pe 7.7.2006 Vili: "Emännällä ja isännällä oli tänään viimeinen työpäivä ja taas niillä alkoi loma. JIPPII !! Lähtöä taas uudelle vaunureissulle olinkin jo arvaillut, kun koko eilisen illan oltiin kannettu tavaraa vaunuun." Bitti: "Ajoimme taas pitkän matkan. Lopulta saavuimme Janakkalaan. Melkein heti, kun isäntä sai vaunun pysäköityä, menimme nukkumaan. Minä kyllä olisin vähän aikaa jaksanut valvoa, kun olin autossa nukkunut." |
|
8. - 9.7. Janakkala AGIROTU järjestäjä Janakkalan koirakerho - JANKK & FAO La 8.7.
|
| Vili: "Taas saa huokailla - huh hellettä - niin kuumasti aurinko paistoi heti aamusta alkaen. Meidän koitoksemme alkoi tuomari Pertti Siimeksen radalla. Minä en ollut ihan kisavireessä. |
|
| Mutta silti säntäsin vauhtiin, kun emäntä antoi luvan. Minä en voi vastustaa agilityrataa. Se on sitten toinen asia, että kuuntelenko minä radalla ohjeita vai en. Tällä kertaa en oikein kuunnellut. Ensimmäisen hypyn jälkeen olisi pitänyt kääntyä toiselle hypylle ja siitä mennä keinulle (punainen viiva kuvassa), mutta minä säntäsinkin emännän jakojen editse hyppäämään muurin (keltainen viiva kuvassa). Vähältä piti, etten siinä tohinassa kampannut emäntää kumoon. |
|
| Kyllä emäntä sitten sai minut oikeallekin reitille juoksemaan radan loppuun. Kepeillä en olisi viitsinyt jokaista kiertää. Minusta osan olisi voinut ohittaa. Välillä jäin katselemaan yleisöä, että näkyisikö siellä tuttuja koirakavereita. |
Renkaalta piti kääntyä tulosuuntaan hypylle. Meinasin loukata tassuni ja kompastua renkaan tukilautoihin, kun en älynnyt, että tämän mallisen renkaan jälkeen pitää ottaa kurvi niin kaukaa. |
Kaikkien kommellusten jälkeen kuitenkin näin komealla loikalla lopulta maaliin. Tulos: HYL Kisan jälkeen palasimme vaunullemme." |
Bitti: "Myös Liia-sisko oli tullut äitinsä Frian ja emäntänsä kanssa tänne suureen agilitytapahtumaan, jonka nimi oli kuulemma "agirotu". Emäntä ja isäntä olivat kutsuneet Liian kylään minua tapaamaan. Oli mukava nähdä Liia pitkästä aikaa. |
Vilikin tuli välillä tervehtimään tytärtään. |
Mutta enimmäkseen Vili vain katseli sivusta minun ja Liian touhuja.
|
Meillä oli paljon kuulumisia vaihdettavana. |
Kuvassa vasemmalta lukien: Vili, Liia, Urho ja Bitti |
| Urho-velikin liittyi seuraamme. |
Saatiin pystyyn |
Kuvassa alimmaisena Liia, jonka päällä seisoo Urho ja Bitti haistelee takaapäin Liiaa. |
| Välillä Liia me Urhon kanssa taisimme vähän liikaa ahdistelle Liiaa, mutta kyllä se tyttö osasi puolensakin pitää. |
Välillä minun piti käydä katsomassa mitä isä-Vili puuhaa ja mitä hajuja se on löytänyt. |
 
|
|
| Vili: "Näin on käynnissä päivän toinen rata. Minä kiihdytin alkusuoralla jättäen emännän komeasti pitämään perää. Onnekkaasti tulin valinneeksi ihan oikeat esteet, kun ei tarvinnut juosta kuin ihan suoraan. |
Suoran päässä putken jälkeen tultiin toista reunaa takaisin ja emäntä tavoitti minut. |
Sitten juostiin ja hypittiin mallikkaasti eteenpäin. Keppien virheettömän suorituksen jälkeen emäntä jo mielessään tuuletti, että nyt tulee meidän toinen 0-rata, mutta sitten se emäntä töppäsi ja ohjasi minut kolmanneksi viimeisen hypyn ohi, josta minä palasin takaisin hypäten hypyn väärään suuntaan. |
Näin kuitenkin maalissa ja taas kerran tulos HYL." |
Märkäviitta-muoti oli hyvin suosittua koirakavereiden keskuudessa. Itse asiassa se tuntui olevan koko viikonlopun hittijuttu. Minä en märkää viittaa selkääni huolinut, sehän olisi kastellut hienon turkkini. Bitti oli ihan hölmö,
kun se tykkäsi välillä (Kuvassa "seriffi" kooikeri - ainakin kyltistä päätellen) |
|
Su 9.7.2006 K4 FAO Open Class Tasoituskisa: tuomari Jorma Pitkäniitty K3 agirotujoukkueviesti: tuomari Kaisa Eskola joukkue: "Oranje Koohon" Vili: "Sunnuntaina oli vielä kovempi helle kuin eilen. Tänään kentälle lähdettäessä emäntä otti mukaansa pieniä viirejä ja isäntä ison lipun, mitä he olivat askarrelleet monena päivänä ennen reissuun lähtemistä. Kentällä huomasin, että nyt oli jotain erilaista kisassa. Monella ihmisellä oli outoja asuja päällään. Kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella. Muutamalla muullakin oli samanlainen paita kuin emännällä. Emäntä kertoi, että tänään olisi joukkuekilpailu ja siksi kaikilla joukkueen jäsenillä on samankaltainen asu: Hollannin jalkapallojoukkueen Oranjeen fanipaidat. Kisassa mukana olevat ulkolaiset tuomaritkin panivat merkille joukkueemme kisa-asun. Meidän joukkueemme nimi oli "Oranje Koohon". Tuomarit olivat kuulemma jalkapallofaneja. Ensimmäisenä ratana oli rata, jota olimme kotonakin muutaman kerran harjoitelleet.
Juoksin yhden hypyn ohi
ja kepeillä vähän sählättiin, mutta juoksimme mallikkaasti
maaliin.
|
|
Sitten oli vuorossa meidän
joukkuerata, mistä ei olekaan kuvia, kun isäntä toimi lähettäjänä
ja haluttiin kuitenkin videolle radan suoritus. Kaikki joukkueemme
jäsenet juoksivat vuorollaan ja aina edellisen päästyä maaliin lähti
seuraava liikkeelle. Kaikki pääsivät maaliin asti.
Joukkueemme sijoitus: 47. Kisan jälkeen oli pukukulkue. Minun piti yrittää jaksaa kiltisti kävellä emännän vierellä. Se meinasi ottaa voimille, kun oli niin hirveän kuuma ja olin jo ahertanut ja juossut kaksi kisaa. Mutta kyllä minä päätin jaksaa, jos kerran Bittikin kävelee. " Bitti: "Lopultakin kisat oli juostu ja minutkin taas huomattiin. Olin ihan tympääntynyt odottelemaan häkissä muiden pitäessä hauskaa kentällä. Olisin mielelläni mennyt mukaan juoksemaan. Minä pääsin kuitenkin maskottina mukaan joukkueen pukukulkueeseen, vaikka en joukkueeseen päässytkään vielä kilpailemaan. Mutta kyllä minä päätin, että ensi vuonna minäkin olen mukana kilpailemassa. Ei se kulkueessa kävely ensi innostuksen jälkeen niin mukavaa ollutkaan. Itse asiassa se oli aika tylsää. Mieluummin olisin mennyt tutustumaan toisiin koirakavereihin tai leikkimään vaikka Vilin kanssa. Oli niin kovin kuuma ilmakin. Ensimmäisen kerran meidän kulkiessamme tuomareiden korokkeen ohi, englantilainen tuomari vihelsi meille ja nosti näkyville punaisen kortin. Toisella kerralla hän vinkkasi minut ja isännän, joka kantoi joukkueen lippua, luokseen ja antoi sen punaisen kortin isännälle." |
 Joukkue: "Oranje Koohon": Petteri Kerminen huoltajana, joukkueena Maria Raunio ja Nipa, Anne Trygg ja Sade, Anitta Kerminen ja Vili, Sami Oksa ja Luka. |
|
Kulkueen jälkeen näin
taas sisaruksiani. Meistä päätettiin ottaa perhepotretti, kun paikalla
olivat isä ja äiti sekä Namua lukuun ottamatta kaikki lapsoset.
|
| Siinä sitä oli hulinaa, kun meitä yritettiin kaikkia viittä koiraa saada asettumaan samaan kuvaan. Minä ja Vili olemme tottuneet poseeraamaan ja istuimme nätisti paikallamme. |
|
| Kyllä tämä kestää... kumma juttu, kun nuo toiset eivät tule kuvaan... me ainakin poseerataan. Ottakaa kuvia !! |
|
| Tarkoitus oli saada kuva pelkistä koirista, mutta lopulta emännät luovuttivat ja tulivat meidän kanssamme kuvaan. Kuvassa vasemmalta lukien: Kristiina ja Liia, Anitta ja Vili ja Bitti, Sanna ja Friia ja Urho." |
|
| Tässä kuvaa muokattu ja aseteltu kaikki koirat samaan kuvaan: vasemmalta lukien Liia, Vili, Bitti, Urho ja Friia. |
|
Vili: "Lopulta
viikonlopun kisat ja tapahtumat olivat meidän osaltamme ohi ja palasimme
vaunulle jatkaaksemme matkaamme. Ajoimme Lammille, Tilkunpellon-leirintäalueelle
(SF-C Kanta-Häme ry) Pystytimme sinne leirimme ja pääsimme vihdoin kunnolla rentoutumaan kunnolla. Bitti kyllä yritti ärsyttää ja härnätä minua riehumisleikkiin, mutta en minä jaksanut siihen ryhtyä." Ma 10.7.2006 Illalla alkoi kuulua ihan ihme jyrinää. Kun ensimmäinen jyrähdys kuului, minä hätkähdin ja hyppäsin sohvalle emännän viereen. Niin teki kyllä Vilikin. Vili rähähti minulle, kun hän olisi halunnut omia emännän. Minä vastasin rähähdykseen, kun minua pelotti ja halusin käpertyä emännän syliin turvaan. Emäntä kuitenkin murahti meille palauttaen nopeasti järjestyksen takaisin ja sanoi voivansa rapsuttaa meitä molempia yhtä aikaa. Siinä sitten makoilimme Vilin kanssa toinen emännän toisella ja toinen toisella puolella." |
|
11.7.2006 Vili: "Lähdimme taas liikkeelle ja vaihdoimme leiripaikkaa ajaen Hirvensalmelle Etuniemen leirintäalueelle." |
|
Bitti: "Minusta on tullut harvahammas, etuhampaani tipahtivat pois. Mitenkäs minä nyt saan syötyä tai järsittyä luuta. Vili kyllä yritti lohduttaa sanomalla, että pudonneiden tilalle kyllä kasvaa uudet hampaat." |
|
12. - 13.7.2006 Vili: "Vietimme aikaa rentoutuen, leikkien ja syöden. Minulla oli tosi kivaa, kun sain paljon huomiota emännältä. Koiratanssikisat kuulemma lähestyvät ja me aina välillä treenasimme uusia temppuja. Yksi on sellainen, että minä vedän pipon emännän päästä pois, joko niin että nousen hänen polveaan vasten seisomaan tai sitten hyppään selkään, otan pipon mukaani alas hypätessäni. Se on tosi hauskaa. Isäntä oli salaa ottanut valokuvia, kun me emännän kanssa treenasimme. 
Se mistä emäntä ei täällä Etuniemen leirintäalueella pitänyt, on punkit, suunnattoman määrät punkkeja. Joka ulkoilulenkin jälkeen minä ja Bitti jouduimme alistumaan punkkisyyniin ja emäntä veti punkkeja irti turkistamme ja ihostamme. Se ei ollut ollenkaan mukavaa ei meistä eikä emännästä. Emäntä kun inhoaa kaikkia pieniä kuusi- tai kahdeksanjalkaisia otuksia." Bitti: "Kyllä minua aina harmitti, kun Vili pääsi emännän kanssa treenaamaan. Varsinkin kun näin emännän ottavan aina mukaansa pussin täynnä nakin palasia. Kyllä ne olisivat minullekin maistuneet. Mitenköhän minä saisin isännän houkuteltua tuollaiseen puuhaan?" |
|
14.7.2006 Vili: "Ja taas purimme teltan ja laitoimme vaunun auton perään lähtien jatkamaan matkaa. Emäntä meni nyrjäyttämään nilkkansa juuri ennen autoon nousua astuessaan auton vieressä olevaan kuoppaan. Olisin mielelläni mennyt heti häntä lohduttamaan, mutta olin jo autossa häkissä ja häkin ovi oli tiukasti kiinni. Isäntä kävi vaunun pakastimesta hakemassa jääpussin, millä emäntä vähän aikaa paineli nilkkaansa. Onneksi ei käynyt kuitenkaan kovin pahasti, koska näin emännän kuitenkin kohta nousevan maasta ja lähtevän kävelemään, tosin hiukan nilkuttaen. Ajoimme kohti Kangasniemeä Mikkelin kautta. Perillä kiersimme pientä keskustaa ja lopulta päädyimme pysäköimään vaunumme Kangasniemen kunnantalon parkkipaikalle. Emäntä sitoi nilkkaansa siteen, kun se oli aika arka. Kävimme kuitenkin illalla kaikki yhdessä kävelemässä ja sitten olikin jo aika käydä nukkumaan." |
|
15.7.2006 Agilitykilpailut, Kangasniemi Beckerinkoulun kenttä järjestäjä: Kangasniemen Kennelkerho ry tuomari Tuija Kokkonen KISA A JA B Vili: "Tänään on taas agilitykisat. Emäntä vielä hiukan aristelee nilkkaansa, mutta aikoo kuitenkin kanssani osallistua kisaan, kun siihen on kuitenkin ilmoittauduttu. Isäntä kyllä yritti ehdottaa, että hän voisi emännän sijasta tulla kisaamaan minun kanssani, mutta siihen emäntä ei kuitenkaan suostunut, kun halusi itse kisata. Riemukseni Bitti jätettiin yksin vaunulle, kun me muut lähdimme kisakentälle.
|
| Minä ampaisin liikkeelle heti lähtöluvan saatuani ja juoksin häntä viidentenä jalkana suoraan eteenpäin. Vautsi, kun siellä näkyy puomi. Minä menen sinne. Mitä se emäntä karjuu. Enkö saisi. Pöh, kai minun pitää palata takaisin. Ensimmäisen hypyn jälkeen kuulemma pitää mennä putki, sitten hyppy ja sitten vasta sinne puomille. Kepeillä taas kerran hiukan sählättiin. |
|
| Keinu selvitetty, vaikkakin hidastellen ja varovasti... sitten muurille vauhdilla, minä kyllä voitan emännän juoksunopeudessa mennen tullen. |
Ja sitten maalissa ilman hyllyä, emäntä riemuitsee. Tuloksemme oli 27,80(10/17,80) ja sijoitus yllätykseksemme ensimmäinen. Vain yksi toinen koirakko meidän lisäksi sai tuloksen, muut viisi sai hyllyn. |
|
| Toisessa kisassa alku oli hankala. Emäntä meni muurin eli toisen esteen taakse ja minun piti hypätä hyppy ja sitten muuri, mutta minähän säntäsin ensimmäisen esteen kiertäen sinne muurille päin. Emäntä ehti minut pysäyttää ja kieräytti takaisin ensimmäiselle hypylle ja sitten vasta muurille, jonka jälkeen piti sujahtaa piilossa olevasta putken suuaukosta sisälle ja sitten puomille. |
Tästäkin minä juoksen emännän perässä ja hypyn ohi, joten jouduimme palaamaan takaisin. Lopussa emäntä muisti komentaa minut putkeen. Rataan tutustuessaan hän ei ollut sitä huomannut, mutta onneksi seurasi mini-koirien ratasuorituksia. Niistä ensimmäiset saivat hyllyn juostessaan radan lopussa "loppusuoran" putken unohtaen. Meille kertyi kuitenkin niin paljon kieltoja, että hylly tuli. |
|
|
Molempien kisojen jälkeen,
kun odottelimme palkintojen jaon alkua, minä pääsin loikoilemaan
emännän syliin. Sitten saimmekin nousta korkeimmalle palkintopaikalle
noutamaan hienon pokaalin ja ruusukkeen.
Bitti riehaantui täysin, kun palasimme vaunulle. Minun oli Bitille ihan pakko hiukan kerskua hienosta palkinnostani. Emäntä laittoi hiukan ruokaa ja sitten lähdimme ajamaan kohti Tamperetta ja Maisansalon leirintäaluetta. Siellä oleilimme pari päivää. Maanantaina 17.7. palasimme vihdoin kotiin pitkältä reissultamme." |
|
20.7.2006 Bitti: "Minulle oli varattu taas eläinlääkäri, kun minun piti kuulemma saada toinen rokotus. Yksi ei riittänyt. Emäntä ei tullut mukaan, kun minä lähdin isännän ja Vilin kanssa autolla. Vili joutui odottamaan autossa sen ajan, kun minä kävin isännän kanssa ottamassa sen rokotuksen. Minä olin ihan kiltti poika ja sain isännältä namin palkaksi. Lääkärin jälkeen menimme käymään mummolassa. Siellä on mukava käydä, kun tiedän mummon kaapissa aina olevan koirankeksejä minulle ja Vilille. Nyt ei emäntä edes ollut kieltämässä ja pitämässä vaaria makupalojen määrästä. |
|
24.7.2006 Taas koitti loman jälkeen arki ja isäntäväki lähti töihin jättäen minut ja Vilin päiväksi selviytymään keskenämme. Isäntä onneksi lupasi tulla päivällä meitä katsomaan ja päästämään ulos, ettei ihan koko pitkää päivää tarvitse yrittää sinnitellä ja pidätellä pissiä."
|
