Bitti: "Minä löysin kentältä heti kivan tyttökaverin, kun Sade tuli pyytämään minut leikkiin.

Kun Vilin kilpailuvuoro lähestyi, minut teljettiin ja hylättiin yksikseni häkkiin, josta vaan verkon takaa sain katsella muiden kisaamista. Minä päätin, että kyllä minä pian kasvan."  

Vili: "Lopulta tuli minun vuoroni. 

Alussa minun pitää aina muistaa tehdä pakollinen ravistelurituaalini, muuten rata ei suju.

Kyllä vaudissa löytyy. Minä juoksen niin lujaa, ettei isännän kamera ehdi mukaan.

Putken jälkeen keskittymiseni herpaantui, kun kirsuun leijaili niin kiva haju, että sitä oli ihan pakko käydä haistelemassa, vaikka emäntä huusi, että olisi pitänyt jo edetä seuraavalle esteelle.

Kepitkin olisin mielelläni jättänyt kiertämättä. 

Joka tapauksessa saimme tuloksen ja jopa 3. palkinnon 
tuloksella 24,2 (10/14,2).

Olisikohan hyvään tulokseen vaikuttaneet emännän uudet Dita-juoksukengät, jotka se oli saanut postissa juuri tänään matkaan lähtiessämme, kun ajoimme vaunun kanssa postin kautta ennen tänne Raumalle tuloa.

Kilpailun jälkeen palasimme leirintäalueelle vaunullemme.

Vaunulle päästyämme vaivuimme heti uneen."

Harjoittelijatuomareita oli 4 henkeä. Kiersin emännän kanssa vuorotellen kunkin harjoittelijan arvioitavana. Harmittavan vähän emäntä oli varannut nakinpaloja mukaan. Ne loppuivat kesken, mutta onneksi ystävällinen kaveri antoi omistaan yhden lihapullan lisäksi. 

Kyllä minua välillä meinasi alkaa pitkästyttää, kun ne niin kauan katselivat ja ihmettelivät meitä. Lopulta kuitenkin saimme luvan lähteä. Menimme vaunulle herättämään isännän ja Bitin. Sitten kävimme vielä vähän kävelemässä, ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa. 

Ajoimme niin pitkään kuin isäntä jaksoi pysytellä hereillä. Se oli kuulemma tosi vaikeaa, koska hänellä oli niin yksitoikkoista ja väsyttävää matkaseuraa - minä samoin kuin Bitti ja emäntäkin kaikki nukuimme. Lopulta isännän oli pakko pysähtyä päästäkseen hänkin välillä nukkumaan. Olimme päässeet Vaajakoskeen Jyväskylän maalaiskuntaan, jossa ABC Vaajakosken parkkipaikalle pysähdyimme yöksi nukkumaan.

22.6.2006 Rokua
Bitti: "Olimme ajaneet hirmuisen pitkän matkan. Olin ihan puuduksissa ja kurkkuani myöden kyllästynyt autossa kököttämiseen. Pitkästymistä olisi helpottanut, jos olisin saanut välillä käydä härnäämässä Viliä, mutta meidän matkustushäkissä on ikävä väliseinä, joka estää etten minä pääse Vilin kimppuun. TYLSÄÄ !!

Viimein isäntä pysäytti auton ja minun riemukseni totesi, että nyt olemme perillä. Voi sitä riemua. Olisin halunnut heti rynnätä ulos, mutta ei minua päästetty. Minun ja Vilin piti kuulemma kiltisti odottaa autossa kunnes isäntä ja emäntä saavat vaunun pysäköityä ja etuteltan pystytettyä.

Vasta kun kaikki oli valmista, emäntä päästi minut ja Vilin ulos autosta. Ryntäsin heti haistelemaan millaisia hajuja täältä paikalta löytyi. Huomasin Vilin tekevän ihan samoin - kulkevan kuono pitkin maata.

Illalla oli vuorossa kynsien leikkaaminen. Siitä minä en oikein pidä, mutta kun emäntä lahjoo minua nakin paloilla, niin kyllä minä sen vuoksi sen kynsien leikkuunkin siedän. Varsinkin, kun olin ensin nähnyt kuinka hienosti Vili antoi leikata omat kyntensä. Enhän minä voi huonompi olla kuin Vili.

Vili: "Juhannusaattona alkoi viikonlopun pituinen agilitykisakoitoksemme Rokualla. Minä jäin vielä vaunulle odottelemaan isännän ja Bitin kanssa, kun emäntä kävi ilmoittamassa kisan järjestäjille, että minä olen paikalla. Emäntä sanoi, että oli tosi mukava, kun sai ilmoittautua samalla kertaa koko viikonlopun kilpailuihin, eikä tarvinnut joka aamu sitä tehdä. Koko viikonlopun kilpailtiin samalla numerolla.

Tänään meillä on vain yksi kisa, mikä on samalla "Yhdeksäs hemmon malja" -kisa. 

Minä olin ihan innoissani päästessäni taas hyppimään esteitä. Innoissani sitten juoksin kolmannen hypyn ohi. Emäntä ei pitänyt yhtään, kun kenttä oli kuulemma ihan liian pehmeä. Hän sanoi, että ihan tuntuu samalta kuin jos esteet olisi pystytetty Yyterin hiekkarannalle. Oli kuulemma ihan liian raskas juosta pehmeässä hiekassa. Minä sen kyllä huomasin, kun eihän se emäntä pysynyt minun vauhdissani ollenkaan.

Keinulla pysähdyin loppukontaktille ja sitten vilkaisin tuomaria, että näkikö hän varmasti, että pysähdyin.

Kepit oli tosi hankalat. Niissä oli niin lyhyt väli, että kun yritin niitä vauhdilla mennä, niin vahingossa meni aina kaksi keppiä kerralla ja sehän ei ole ollenkaan sallittua. Emäntä yritti pysyä laskuissa mukana, että joka keppi tulisi varmasti kierrettyä.

Hylly meille kuitenkin tuli, mutta mitäs olivat laittaneet putken taakse puomin. Minä nyt vaan satun tykkäämään puomilla taiteilusta. Minusta tulisi varmasti hyvä sirkustaiteilija."

Vili: "Yöllä agilitykenttää oli kasteltu ja nyt oli hiukan parempi juosta kentällä, vaikka helle kuivasi kentän niin, että pitkin päivää sitä piti kastella uudelleen. Kyllä oli kunnan isät olleet viisaita päättäessään, ettei agilitykentälle mitään soraa tarvita, että kyllä se hiekka riittää. Olisivat itse saaneet tulla sinne juoksemaan.

Emännällä sujui tänään agility paremmin kuin eilen. Emäntä näytti minulle paremmin esteiden järjestyksen ja ehkäpä se onnistui yrityksessään juosta hiukan kovempaa kuin edellisenä päivänä.  

Sijoituksemme oli 7. tuloksella 23,15(15/8,15)."

Bitti: "Kun Vili tuli takaisin, se meni heti nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaan kisaan. Olin pettynyt, kun en saanutkaan siitä leikkikaveria. Minä olin nimittäin ihan pirteä nukuttuani koko muiden poissaolo ajan.

No, minä siirryin sitten emännän kimppuun kerjäämään rapsutuksia pikku pehmopupu suussani, vaikka emäntä yritti venytellä jalkojaan ja puhua samalla puhelimeen. Emäntä valitteli, ettei venyttelystä meinannut tulla mitään, kun minä olin muka tiellä. Mutta kyllä se minua silti rapsutti. Minä kun osaan kuulemma olla niin hellyyttävän näköinen." 

JESS...
me selvitettiin ne kepit virheittä.

Täällä oli jännä putki, kun siitä näkyi läpi.
Sinne juoksi ihan ilokseen.

Ja sitten MAALI, mutta minne se emäntä jäi.

HURRAA !!!
Ensimmäinen virheetön rata !!!

Emäntä oli ihan innoissaan ja niin olin minäkin emännän kehuista, varsinkin kun se tiesi paljon isoja nakinpalasia - NAM !  Kyllä kannatti juosta hyvin.

Sijoituksemme ekalla 0-radallamme oli 3. tuloksella 0(0/-0,41).

Bitti: "Minäkin pääsin kävelylle metsään. Kävimme myös koirien uimarannalla, kun isäntäväki ajatteli meidän tarvitsevan niin kuumana hellepäivänä viilennystä. Vili ei kyllä tullut veden lähellekään vaan pelkurina vikisi kauempana rannalla. Minä kyllä rohkeasti, tosin isännän houkuttelemana, kastelin tassujani."

Vili: "Täällä oli koirakin laitettu töihin palkintojenjakoon, mutta kyllä oli hieno palkintokärry.

Illalla tuli sitten palkintojen jaon vuoro.   

  Hei näytä nyt mitä me saatiin !

Pitääkö ensin malttaa poseerata kuvaajalle... 
...no kyllä minä tämän hallitsen.
Katsokaakin kaikki kuinka hieno minä olen.

   Saimme hienon keltaisen ruusukkeen ja 
   jonkun ihme vempeleen, jonka nimi oli 
   "Ei Tee Mittään".

  Kyllä sitä vempelettä naureskeltiin ja varsinkin sen käyttöohje oli hauska."

Bitti: "Onneksi täällä reissulla tarjoilu kuitenkin pelaa, kun aina välillä minullekin annetaan syömistä." 

En minä muuten aina jaksa ihan kiltti olla. Minusta on hurjan kivaa hyökkäillä Vilin kimppuun.

Illalla käperryin väsyneenä nukkumaan lämpimän peiton sisään."

su 25.6.2006
kisa D *TR*: tuomari Tuomo Pajari
kisa E HR: tuomarit Katarina Virkkala ja Vesa Sivonen

Vili: "Tänään jatkettiin kisaamista kuumassa helteessä.

Emäntä jätti minut taas ensimmäisen esteen taakse... 

 ...ja sitten ampaisin liikkeelle... 

 ...kiva tämä puomi... mutta 
   mihinkähän se emäntä jäi...

  ...emäntä oli myöhässä ja minä en muistanut puomin alakontaktia.

 Kepeilläkin taas vähän sählättiin...

...tylsiä nämä kepit.

 Lopussa vähän käännöksiä...

 ... mutta kyllä niistäkin selviän.

 MAALI... ja hei... me saatiin tulos !

Sijoitus 7. tulos 18.22(15/3,22).

 Sunnuntain jälkimmäisen radan alkaessa olin jo ihan väsynyt. Kun emäntä vaunussa sanoi, että lähdetään vielä juoksemaan yksi rata, minä olisin mieluummin jäänyt nukkumaan. Mutta kyllä minä sitten pienen houkuttelun jälkeen suostuin nousemaan nukkumapaikaltani pöydän alta.

Meidän vuoromme tullessa emäntä jätti minut taas ensimmäisen esteen taakse, missä minun olisi pitänyt odottaa lähtölupaa emännältä.

 Mutta en minä jaksanut odottaa. Ajattelin, että nyt sitten juostaan, niin sitten tämä on ohi ja pääsen jatkamaan uniani. Ampaisin siis liikkeelle ihan omin luvin ja juoksin heti toisen esteen ohi nuuskimaan kivaa hajua, enkä kallistanut korvaanikaan emännän huhuiluille takaisin palaamisesta. Minä olin jo saanut silmiini putken, johon ampaisin.

  Emäntä totesi, että kanssani on turha tässä tilanteessa yrittää enempää.

Kuuluttaja totesi, että sylikoira lähtee kentältä.

Vaunulla paneuduin takaisin nukkumaan, enkä jaksanut välittää vaikka Bitti tuli ihan viereen nyhjäämään."

Bitti: "Kun lauman muut jäsenet olivat palanneet kentältä, olin taas tyytyväinen. Kerrankin Vili oli niin väsynyt, ettei häätänyt minua vierestään pois. Koska Vili oli hölmöillyt viimeisessä kisassaan, ei meidän tarvinnut jäädä odottelemaan palkintojenjakoa, vaan isäntäväki saattoi heti alkaa purkaa viikonlopun leiriämme. 

Lähdimme kotiin päin, mutta koska matkaa oli kuitenkin niin paljon, emme ajaneet kerralla kotiin asti, vaan jäimme Lestijärvelle Kuturannan leirintäalueelle.

Automatkan ajan olin taas nukkunut ja niin oli onneksi Vilikin, joten illalla se jaksoi taas painia minun kanssani.

Minä sitten kovasti tykkään rapsutuksista.

Joskus minulle iskee ihan kauhea mieliteko ruveta näykkimään silittävää kättä. Koska kuitenkin tiedän, ettei emäntä pidä kätensä näykkimisestä vaan lopettaa heti silittämisen, jos vähänkään näykkäisen, minun on näykkimismieliteon yllättäessä parasta purra omaa tassuani."