Vili: "Perillä oli hirmu helle. Olimme lähteneet hyvissä ajoin liikkeelle ja niinpä olimmekin ensimmäisinä leiriläisinä paikalla ja saimme rauhassa katsastaa hyvän paikan vaunullemme. Isäntäkin sai moneen otteeseen pyyhkiä hikeä otsalta, ennen kuin vaunu oli pysäköity ja etuteltta pystytetty. Pianhan niitä muitakin leiriläisiä alkoi saapua paikalle. Suurin osa majoittui mökkeihin, mutta oli yksi perhe tullut asuntoautolla.

Majoittumisen jälkeen kokoonnuimme päärakennuksen eteen, josta lähdimme yhteislenkille eli tutustumiskierrokselle. Kierroksen aikana kaksijalkaisille leiriläisille näytettiin missä ovat saunat ja muut tilat. Me nelijalkaiset saimme katsella ja tutustua toisiimme sekä haistella monia uusia hajuja, mitä kirsuumme leijaili.

Lenkin jälkeen kaksijalkaisille tarjoiltiin iltapalaksi makkaraa ja lettuja sekä valistettiin heitä luennolla "koirien kotiruokinta -perusteet ja ohjeita kotona valmistettavaan täysipainoiseen ruokintaan". Minä jäin Bitin kanssa vaunuun nukkumaan.

Bitti: "Minä seurasin kentän laidalta Vilin harjoittelua. Kyllä minäkin tuon opin ja sitten minusta tulee varmasti paljon parempi agility-koira kuin tuosta Vilistä. 

Heti kun Vili ja emäntä tulivat pois kentältä, minä etsiydyin emännän tuolin alle varjoon nukkumaan. Minä väitän uneliaisuuttani helteen syyksi, vaikka Vili kiusasi, että olen unikeko." 

Vili: "Lounaan jälkeen lähdimme kaikki takaisin kentälle jatkamaan agilityharjoittelua. Ihmeellisellä tavalla kouluttaja muisti aamulliset suorituksemme ja uudella radalla osasi antaa jokaiselle koirakolle juuri oikeanlaisia ja entistä paremmin ohjeita. Koulutuksen jälkeen lähdimme käymään vaunullamme vähän lepäämässä ja sitten kun kaikki ryhmät olivat harjoittelunsa harjoitelleet, palasimme kentälle, jonka laidalla oli tarjolla kahvia laumamme kaksijalkaisille. Emäntä tosin ei juo kahvia, mutta riitti sieltä lasillinen mehua ennen kuin se loppui."

Minä Katsoin ensin tarkkaan mitä isommat ja taitavammat koirat tekivät. 

Sitten tuli minun vuoroni tutustua "lintuun"... 

Mikäs tämä nyt sitten on? Haisee ihan oikealta linnulta. 

No, eihän se oikea ollut, mutta kelluvan patukan päälle oli sidottu ihan oikean linnun pakasteesta otetut siivet.

Hei, mitäs mun tälle pitäis tehdä?

Jaa että sinä heität sen veteen 
ja minunko se pitäisi hakea...

Meille annettiin linnun siipi, joka minun olisi pitänyt ottaa suuhun ja hakea takaisin, kun emäntä sen heitti. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. HYI !   Kamala limainen siipi. 
Minä en sitä suuhuni huolinut. 

Lopulta emäntä uskoi ja luovutti ja minä huokaisin helpotuksesta koettelemuksen päättyessä. Kaikkea se emäntä keksiikin yrittää saada minut tekemään. En minä sentään ihan kaikkeen suostu. 

Kuuman, helteisen ja tapahtumarikkaan päivän jälkeen koirat olivat lopen uupuneita ja heti vaunulle päästyään oikaisivat sohvalle nukahtaen kerrankin vieretysten sulassa sovussa.

Väsyneet koirat oli helppo jättää vaunulle nukkumaan, kun kaksijalkaisten ohjelma jatkui saunomisen ja makkaran grillauksen merkeissä. Sauna oli lämmin, mutta ikävä yllätys oli suihkusta tullut jääkylmä vesi. Uimassa käyneet uskalikot kertoivat suihkun veden olevan kylmempää kuin uintivesi.

Emäntä oli ilmoittanut minut perustottis-kurssille, missä käytiin joitain perusjuttuja läpi. Minä onnistuin mielestäni kaikessa aivan loistavasti. Osasin istua ja maata ja seurata emäntää. Pysyin myös kiltisti istumassa, vaikka toinen koirakko kiersi kehää ympärilläni ja emäntä oli askelen päässä edessäni.

Sitten oli testi miten pysymme erossa "myrkytetyistä makupaloista". Eipä niitä tietenkään oikeasti ollut myrkytetty, mutta me vaan leikimme niin. Emännän piti olla tarkkana, etten minä ota myrkkyä. Mutta Minähän olin oikein super tottelevainen enkä ottanut maahan laitetuista purkeista namia, enkä edes haistellut niitä kohti, emäntä kerran kiellettyä minua ottamasta. Emäntä luotti Minuun niin paljon, että ei pitänyt minulla testin aikana edes hihnaa. Kaikki koirat eivät olleet yhtä hyviä kuin Minä. Bitti ei ainakaan olisi siitä selvinnyt puhtain paperein. Se kyllä olisi tottelemattomasti käynyt syömässä joka purkista ne namit. 

Treenin aikana kentän laidalle oli saapunut yksi minun pennuistani, "Namu" isäntäväkensä kanssa. En kyllä ymmärrä, miksi he olivat tulleet Bittiä tapaamaan. Mitä mielenkiintoista siinä on. Eihän se muuta kuin härnäilee ja pureskelee korvista ja leukapielistä koko ajan. No, minä lähdin emännän kanssa näyttämään heille tietä meidän vaunulle. Me ajoimme emännän kanssa autolla edeltä ja he tulivat perästä."

Bitti: "Kun Vili lähti emännän kanssa treeneihin, minä jäin  isännän kanssa vaunulle lepäämään ja kyllä me vähän leikittiinkin.

Kun Vili ja emäntä tulivat takaisin, heillä oli vieraita mukanaan....hei, sieltähän tuli minun siskoni NAMU."

Vili: "Kun pennut alkoivat riehua, minä katsoin parhaaksi väistyä pois tieltä. Riehukoot keskenään."

Bitti: "Ensi tervehdysten jälkeen piti tarkastella kaveria hiukan tarkemmin.

Sitten voitiin alkaa paini ja hippa -leikit.

Harmi, että Namun isännän töiden vuoksi heillä ei ollut paljon aikaa ja aivan liian pian joutuivat lähtemään. Kyllä me olisimme vielä jaksaneet leikkiä, kunhan hiukan olisimme välillä huilanneet."

Vili: "Iltapäivällä oli leirikilpailujen vuoro. Leirikilpailuna oli "tuhattaitorata", jossa oli erilaisia suoritettavia tehtäviä, jotka piti suorittaa ja joiden yhteispistemäärä sitten ratkaisi voittajan.

Ensimmäisenä oli agility-osuus. Piti kerätä radalta pisteitä siten, että hypyn ja putken suorittamisesta tuli aina piste kummastakin, mutta joka putken välillä piti käydä hyppäämässä este. Jos koira ei hypännyt estettä, olisi ohjaaja saanut käydä hyppäämässä korkeamman esteen. Aikaa pisteiden keräämiseen oli 1 minuutti. 

Minä lähdin innolla, vauhdikkaasti liikkeelle. 

Mutta sitten innostuin juoksemaan yhtä ja samaa putkea edes takaisin. Minä kun olin aivan varma, että edellisen koiran emäntä oli heittänyt sinne makupaloja. Minä ihan varmasti näin, että heitti. Emäntä torui minua jälkeenpäin, kun olin ollut kuuro hänen käskyilleen. Mutta saimme me kuitenkin 2 pistettä. Olisi itse käynyt aina välillä hyppäämässä sen hypyn ja antanut minun rauhassa juosta sitä putkea, mutta eihän se sellaista älynnyt."

Minulle oli onneksi rima laskettu ihan matalalle, kun en minä olisi ihan niin korkealle vielä jaksanut hypätä kuin Vili.

Mihin se isäntä katosi.

Hei nyt minä näin, kun kiersin sen pimeän putken.

Teinkö minä jotain väärin?"

Vili: "Toisena lajina oli esine-etsintä. Korkeaan ruohikkoon oli merkitty neliön muotoinen alue, johon oli piilotettu 5 esinettä, jotka piti löytää. Aikaa esineiden etsintään oli 1 minuutti. 

Minä en heti käsittänyt mitä olisi pitänyt tehdä. Enemmän minua kiinnosti haju... ihan kuin jossain olisi makkaraa... emäntä kuitenkin aina huusi minut takaisin. Löysin minä heinikosta sen eilisen linnun ja emäntä älysi poimia sen ämpäriin, jonne emäntä oli jo löytänyt kaksi noutokapulaa. Kaksi esinettä jäi meiltä löytymättä. Bittiä ei päästetty tähän lajiin. Eihän se olisi kuitenkaan mitään löytänyt ja kukaan ei olisi nähnyt missä se kulkee, kun eihän sen häntä olisi yltänyt lippuna liehumaan heinikon yläpuolelle.

NAM, NAM, NAM...
Sitten olikin super hieno laji: makkaransyöntikilpailu
(kilpailtiin siitä, kuka söi nopeimmin nurmikkoon leikatulle kujalle laitetuilta lautasilta makkarat). Minä keksin heti mistä tässä oli kyse ja painelin kuono maassa kiinni lautaselta toiselle. Harmi vaan, että juoksin touhottaessani yhden lautasen ohi ja aikaa kului turhaan siihen, että emäntä yritti huhuilla minua takaisin sitä hakemaan. Mutta kun pitihän minun kujan päästä takaisin palatessani tarkistaa, ettei millekään lautaselle vaan ollut jäänyt mitään tai ilmestynyt uusia makkaran palasia. Olisi sitten itse napannut sen palan suuhunsa niin ajan otto olisi päättynyt, kun säännöissä sanottiin, että makkarat sai syödä kumpi vaan (neli tai kaksijalkainen), mutta ihminen ei saanut ohittaa koiraa."

Bitti: "Olin tyytyväinen, kun taas tuli laji mihin minäkin sain osallistua. Edellisen lajin ajan minun oli vaan pitänyt katsella muiden touhuamista. Kun minä astuin lankun yli, ajanottaja painoi kädessään olevaa kelloa. Minä yritin saada selvää, että mitäs tässä kuuluisi tehdä.

Isäntä  näytti minulle maassa olevaa lautasta. NAM, hei täältähän löytyi makkaraa. Oli ihan liian pieni pala, mutta minä nuolin silti lautasen ihan puti puhtaaksi, ettei edes hajua jäänyt lautaselle. Ihmettelin, että mitä se isäntä riehuu, että pitäisi jatkaa matkaa, kun minähän vaan nautin makkarasta. 

VAU ! 
Täällä oli toinenkin makkaralautanen...

....ja tuolla on kolmas...

...näitähän on enemmänkin. Nythän minä hokasin tämän jutun juonen, nyt vauhdilla eteenpäin seuraavan lautasen luo ja makkarat naamaan ja taas eteenpäin...
Takaisin palatessa minun tietysti piti tarkistaa, että onko lautasille ilmestynyt taas makkaraa, mutta vaikka ei ollut, minä nuolin ne silti kaikki vielä kertaalleen. Kyllä ne seuraavat koirat saavat odottaa omaa vuoroaan. Minä en aio jätä niille palaakaan."

Vili: "Meitä oli niin monta kisaan osallistujaa, että lajien suorittamiseen kului aikaa enemmän kuin oli etukäteen osattu aavistaa. Niinpä muutama laji jouduttiin jättämään pois.

Viimeisenä lajina oli rauhoittumistesti. Koirakon piti istua 1 minuutti matolla ihan paikallaan asentoa vaihtamatta. Rapsuttelu oli sallittua ja sitähän emäntä minun ilokseni älysi tehdä. Mitähän vaikeaa tässä piti olla? Tai ehkä kuitenkin... en kyllä usko, että Bitti malttaa olla edes puolta minuuttia paikallaan. Kyllä se sellainen rasavilli on."

Bitti: "Kun isäntä rapsutteli minua niin minä yllätin Vilin... ähä kutti... pysyinpä paikallani."