Emäntä oli meidän puolesta luvannut, että esitämme koiratanssia. Emäntä oli kuitenkin sählännyt kalenterinsa kanssa ja niinpä tapahtumapäivän koittaessa emäntä lähtikin normaalisti työpaikalleen töihin. Sitten hänelle oli soitettu ja muistutettu esiintymistilaisuudesta, jonka jälkeen hän kiireissään soitti isännälle, joka oli minun ja Bitti pennun kanssa kotosalla, että isännän pitää laittaa namit pussiin ja hakea CD-soitin kaapista valmiiksi. 

Emäntä saapui kotiin, nappasi autoon minun reppuni ja CD-soittimen sekä muisti ottaa myös minut mukaan. Ajoimme kiireen vilkkaa Kirjuriluotoon ja kiirehdimme Lokki-lavan luo, jonka edessä tanssimisen piti tapahtua. Siellä muut olivatkin jo paikalla ja olivat virittäneet nauhaa tanssikentän laidoiksi, etteivät koululaiset tungeksi liian lähelle vaan jättävät meille tarpeeksi tilaa tanssahdella.

Luontoäiti ei suosinut tilaisuutta vaan vettä tuli tasaiseen tahtiin ja kasteli turkkini litimäräksi, mikä teki olon ihan kurjaksi. Siihen kun vielä lisätään pitkä, märkä, ikävä nurmikko niin eipä ollut järin kivaa. Emännällä oli sadetakki päällä, mutta minä olin ihan sateen armoilla. Sain sentään väliajat seisoskella Lokki-lavan alla, mihin ei kovin paljon satanut. Emäntä huomasi mielialani, eikä edes yrittänyt saada minua tanssimaan mitään tiukkaa koreografiaa. Makkaran palasilla emäntä sitten lahjoi minut tekemään erilaisia temppuja musiikin tahtiin. Minua kyllä olisi hurjasti kiinnostanut nurmikolta nousevat mielenkiintoiset tuoksut, mutta kyllä minä niitä temppujakin suostuin tekemään, kun emäntä muisti jakaa tarpeeksi makkaraa. Varsinkin siitä tempusta koululaiset innostuivat, missä minä hyppään emännän selkään. 

(kuva: Mika Vuorio, Satakunnan Kansa)

Oli mukavaa, kun monet lapset halusivat silitellä minua. Sain hurjan paljon silityksiä ja rapsutuksia. Emäntä piti vieressä vahtia, ettei kukaan innokas silittelijä vaan vetäise minua hännästä. 

Kun meidän osuutemme oli hoidettu, emäntä otti minut ja reppuni ja palailimme autolle. Sitten pääsin loppupäiväksi emännän mukaan hänen työpaikalleen. Se oli jännää, vaikka olen minä kerran siellä aikaisemmin käynyt isännän kanssa piipahtamassa ja hakemassa emännän kotiin. Emäntä suihkutti jalkani puhtaaksi ja kuivasi minut pyyhkeellä kuivaksi ja sitten hän laittoi minulle "pesäpaikaksi" matkapatjani pöytänsä alle. Alussa en malttanut sinne rauhoittua nukkumaan, vaan kuljin koko ajan emännän perässä pitkin toimistoa. Kun emäntä rauhoittui tekemään tietokonehommia, minä otin takaisin univelkaa, kun Bitti riiviö ei ollut minua hätyyttämässä ja repimässä korviani.

Hiukan minua lopussa alkoi pitkästyttää ja menin emännän jalkojen eteen istumaan ja laskin pääni hänen polviensa päälle. Yritin näyttää oikein pitkästyneeltä, että emäntä lähtisi kanssani kotiin. Aika pian työpäivämme päättyikin ja suuntasimme kotiin.  Tykkäsin, että oli monivaiheinen päivä ja oli mukava saada viettää vähän aikaa ilman pikkuriiviötä.