Sitten muutaman tunnin kuluttua emäntä tuli takaisin kotiin ja pyysi minut mukaansa kävelylenkille. Otimme uuden palloni mukaan ja menimme läheiseen puistoon heittelemään sitä.

Jonkun ajan kuluttua palasimme kotiin ja menimme takapihalle. Yhtä äkkiä kuulin rapinaa portin takaa ja ryntäsin isäntää vastaan....

....mutta siellä olikin se outo otus, jonka muutama viikko sitten olin nähnyt. Yllättyneenä murahdin ja haukahdinkin varmuuden vuoksi. Se pentu taisi siitä kovasti pelästyä, kun se juoksi terassille tuolien alle. 

Emäntä otti sen sieltä syliin. Minä olin kuin en olisi koko otusta huomannutkaan.

Sisällä aloin kuitenkin olla utelias, että mikä se otus on laatuaan. Se kuitenkin pysytteli tiiviisti sohvan alla ja minä en pahus vie sinne mahdu.

Suurimman osan päivää ja iltaa se otus kuitenkin nukkui. Miten sillä riittikin niin paljon sitä unta. Minä olisin halunnut välillä yrittää sitä herätellä, mutta emäntä sanoi, että sen pitää antaa nukkua rauhassa. No itsepä kärsi, kun se pentu ei sitten  yöllä enää jaksanutkaan nukkua... kärsittiin me silti kaikki siitä. Kumma otus, kun nukkuu päivällä ja valvoo yöllä. Eikö se tiedä, että yöllä kuuluu nukkua.... mutta ei saa ängetä minun sänkyyni. Sitä en sulata.