"VILIN PÄIVÄKIRJA"

30.4.2006

PENTUJA, PENTUJA, PENTUJA...
OUTOJA OTUKSIA

 

 

Isäntä ja emäntä ottivat minut mukaan ja lähdimme autolla ajamaan Raumalle. Luulin, että menisimme katsomaan kaveriani Sadetta, mutta koinkin yllätyksen. Emäntä selitti, että mennään katsomaan pentuja. No, niistä pennuistahan tässä on jo pitkään kohistu. Nyt sitten näkisin mitä otuksia ne pennut oikein ovat. 

 
Totesin pettyneenä, ettei pennut olekaan mitään syötävää. Ihan ihme otuksia ovat. Jotain eläimiä, jotka haisivat kyllä hiukan koiralle, mutta eivät kuitenkaan kunnolla.  En tiennyt ollenkaan miten niihin olisi pitänyt suhtautua, kun olivat niin pieniä taapertajia. Pidin parempana pitää niihin reilusti etäisyyttä, vaikka varsinkin yksi niistä yritti koko ajan seurata ja ängetä lähietäisyydelle. Varmuuden vuoksi murisin ja haukuin niille. Kyllä ne sitten alkoivat kunnioittaa minua isompaansa. Välillä istuin emännän vieressä sohvalla, kun ne pennut tulivat liian lähelle.
 
 

 

Sitten minun piti vielä lähteä niiden otusten kanssa uloskin. Siellä niihin sentään sai halutessaan hiukan enemmän etäisyyttä.

 

Lue myös Bitin kommentit päivästä

SULJE IKKUNA