Olen kuulemma taas kasvanut tosi paljon. 

Ei se ihme vaikka kasvankin, kun minulle kyllä maittaa ruoka. Yritän parhaani mukaan pitää puoleni, että saan oman osuuteni ruokakupin sisällöstä, vaikka siinä on aina kaikki muutkin tulossa apajille.

Olen utelias, touhukas ja alan kovasti kiinnostua ympäristöstäni. Olen kuulemma kova nousemaan takajaloilleni kurkottelemaan pystyyn ja syliin.

"Mikäs tämä on. Kyllä sitä ainakin vähän pitää maistaa."

"Tästä saakin hyvän otteen ja tämä maistuu jännältä."

Kukahan osaisi selittää mikä on "piraija"? Kuulin minua nimiteltävän sellaiseksi.

Olisikohan luvallisempaa järsiä tätä narua?

Leikin jälkeen maistuu uni.

"Apua ! Ei kai maailma näin suuri voi olla."

Nytpä  minulle aukesi aivan uusi maailma ihmeteltäväksi, kun minut kannettiin ulos tutusta ja turvallisesta kotialueestani.

Jähmetynkö paikalleni vai uskallanko lähteä liikkeelle...

Tämä on kuulemma vain pieni osa maailmaa, kun näin ensi kerran pääsin ulos, mutta kyllä sitä tässäkin riitti pienellä koiralla ihmettelemistä. 

Kun hätä yllätti, huomasin että tässäkin voi kakkia.

"Hei. Mulle tuli vilu. Ota syliin."