 Ensimmäinen kohtaaminen isäni kanssa ei sujunut ollenkaan hyvin. (lue päiväkirjasivu 14.5.) |
Seuraavana päivänä uskalsin jo hiukan yrittää tuttavuuden tekoa. |
 
Mielistely-, väsytys- ja lepyttelytaktiikalla sekä tomeralla päättäväisyydellä päätin tehdä isästäni kaverin itselleni. |
|
|
|
Lopulta aloin saada kontaktia siihen isoon ronttiin. |
|
|
Isän kanssa on kiva painia nyt kun isä on minun kaveri. |
 
|
| Saavuttamastani voitosta riehaantuneena uskaltauduin jopa hiukan haastamaan ja uhittelemaan isälleni, kun emännän sylistä onnistuin pääsemään isän lempipaikalle sohvajakkaralle. Sieltä oli mielestäni turvallista huudella ja kiusoitella isää. |
Mutta ei olisi kannattanut. Isä laittoi minut järjestykseen alta aikayksikön. |
Minusta on mukava tehdä aina sitä, mitä isäkin tekee. Jos isä vaikka järsii luuta, niin sitten minäkin haluan järsiä luuta.
|
|
Isännän ja emännän hämmästykseksi opin jopa jo näin nuorena istuutumaan, kun ruoka-aikaan tuodaan ruokakuppi näkyville. Minä ihmettelen mitä kummallista siinä on. Isäkin aina istahtaa ja sitten hänelle annetaan ruokakuppi kirsun eteen. Minä vaan matkin isän toimia ja painoin pyllyni lattiaan samoin kuin isäkin ja sitten minulle annettiin ruokakuppi täynnä ruokaa. Siitä isä ei pidä, jos yritän ottaa samaa lelua, millä isä on juuri leikkimässä emännän kanssa. Mutta minkäs voin, kun juuri se lelu olisi minusta sillä hetkellä kaikkien mielenkiintoisin. Siitäkään isä ei pidä, jos yöllä yritän ängetä hänen viereensä samaan sänkyyn nukkumaan. Silloin isä murisee uhkaavasti, eikä minun auta muu kuin huokaisten kömpiä takaisin omaan sänkyyni nukkumaan. |
|
|
