|
Minulla oli siellä paljon tuttuja koirakavereita. Niin ja en millään olisi malttanut odotella omaa vuoroani. Niin paljon teki mieli radalle, etten voinut olla vähän vikisemättä, kun emäntä jo juoksi radalla. Mitä se siellä yksin tekee... minä haluan kanssa... Emäntä sanoi, että hänen pitää aina ensin tutustua rataan, että osaa sitten minut ohjata oikein radan läpi. Minä kyllä voisin ihan itsekin valita esteiden järjestyksen. |
|
Mölliluokka meni muuten hyvin, mutta A-este oli mielestäni niin kiva, että olisin mennyt sen toiseen kertaan. Tassuni jo kosketti estettä, kun emäntä sai huomioni ja käskytti jatkamaan toisille esteille... tuomari hylkäsi meidät, mutta juoksimme kuitenkin kentän loppuun asti. |
 1-luokka
alkoi okseri-esteellä. Minä en ihan heti ollut lähtemässä radalle,
kun siinä esteen edessä oli NIIN MIELENKIINTOINEN tuoksu. Oli ihan pakko
sitä jäädä haistelemaan.
Mutta kyllä minä siitä okserista selviydyin, vaikka sitä emme ole juuri ollenkaan harjoitelleet. |
|
|
Minulla oli kyllä energiaa, sanoi emäntä.
Olisin jättänyt kolmannen hypyn välistä ja ehdin juosta ohi, kun
emäntä palautti minut järjestykseen.
|
 Putki
on kiva. Sen minä osaan, kunhan maltan kuunnella emäntää, että
kummasta putken suusta kuuluu mennä sisään. Tiedän, että sitten
siitä toisesta kuuluu tulla ulos.
|
|
|
Mutta kepit ei ole minun kavereita. Niitä oli
nytkin ihan liikaa. "Mami, enkö voisi kiertää vain joka toisen
kepin..." Olihan ne kuitenkin kierrettävä kaikki.
|
 
Mutta se A-este on kiva... ja vauhdissa löytyy... harmi kun tuomari ei tykännyt. Tassuni eivät kuulemma alas tullessa osuneet punaiselle kontaktialueelle, kun hyppäsin vauhdilla emännän perään. |
Keinu on hassu. Se näyttää puomilta, mutta
ei kuitenkaan ole puomi, kun se loppuu kesken... no kun ei se lähtenyt
maata kohti niin päätin, etten minä siellä koko päivän odottele...
hyppäsin vauhdilla alas ja pelästytin emännän ja kaikki katsojat...
mutta kun seuraavana oli taas putki ja halusin juosta sinne.
Tuomari hylkäsi meidän tämänkin suorituksen, mutta juoksimme radan kuitenkin loppuun asti. Minulla oli ainakin kivaa ja naurusta päätellen onnistuin hauskuttamaan yleisönkin... Eikä se emäntäkään vihainen ollut... antoi kuitenkin radan päätteeksi juustoa... NAM ! |
Nämä
ovat nyt toiset agilityn epäviralliset kisat mihin emäntä minut vei.
Pääsin kaksi kertaa radalle, kun emäntä ilmoitti minut sekä
mölliluokkaan että 1-luokkaan (kumpikin mediluokka).