Asuntovaunun kanssa nytkin lähdettiin matkaan perjantaina isäntäväen kotiuduttua työpaikoiltaan.

Aamulla emäntää väsytti kovasti, kun olisi pitänyt minun mielestäni jo nousta ylös leikkimään. Mutta sitten pääsinkin emännän viereen huilaamaan. Emäntä on alkanut heltyä.  Mutta en silti ilman lupaa yritä viereen.

Lopulta oli minun vuoroni. Kiltisti jäin ensimmäisen esteen taakse odottamaan lähtölupaa emännältä. Rata meni muuten ihan loistokkaasti, mutta ryntäsin A:lta hiukan liian nopeasti renkaalle, enkä varmistanut alastulokontaktia. Radalle määritelty ihanneaika riitti mainiosti.

 

Väliajalla oli mukava odotella vaunussa ja katsella ikkunasta ulkopuolella palelevia koiria ja kaksijalkaisia.

Toisessa radassa sählättiin emännän kanssa kepeillä: kielto ja vitonen.

Mutta tärkeintä oli minun mielestäni hauskanpito. Emäntää jäi hiukan harmittamaan, kun eka radalla ensimmäinen 0-tulos oli NIIIIN lähellä.