Lähdin emännän kanssa kahdestaan kisoihin. Bitti joutui jäämään yksin kotiin. Kun emäntä sanoi Bitille, että Bitti jää kotiin, hyppäsi Bitti ja tökkäsi molemmilla etukäpälillä emäntää keskelle mahaa. Mutta ei se silti päässyt mukaan.

Olimme ajoissa perillä. Saimme laittaa minun häkkini Anne Tryggin kisatelttaan siltä varalta, että olisi alkanut sataa. Ilma kuitenkin suosi kisoja ja aurinko paistoi lämpimästi, vaikka ollaankin jo syksyn puolella.

Minä jaksoin olla kiltisti siihen asti, kunnes emäntä sanoi, että nyt on meidän vuoromme. Silloin minä sain hepulin. Kun emäntä käski odottaa ekan esteen takana, minä siitä vähät välitin ja säntäsin matkaan valiten itse estejärjestyksen. Emäntä ei tykännyt yhteään. Se olisi heti käskenyt minut pois radalta, mutta minäpäs en kuunnellutkaan. Päätin, että kyllä minä ainakin puomin ja A:n suoritan ennen radalta lähtöä, ja oli siinä matkalla putkikin. Lopulta annoin emännän ottaa minut kiinni ja sain sylikyydin pois kentältä.

Kisan jälkeen näytin emännälle ja muille hyväätarkoittavia neuvoja antaville, että en minä ole ihan hunningolla: kyllä minä osaan seurata, jos vain haluan. Kuljin kiltisti emäntää seuraten pitkin poikin kisa-aluetta ja ohitin kiltisti muita koiria.