| Kesällä kävin emännän kanssa juoksemassa monet agilitykisat läpi enemmän tai vähemän onnistuneesti. Emäntä sanoi, että välillä minulla on kentällä taipumusta keksiä "omiaratoja". Niinpä emäntä päätti, että nyt täytyy keskittyä treenaamiseen. |
|
| Olemme käyneet seuran harjoitteluhallilla treenaamassa. Olemme harjoitelleet varsinkin kontakteilla pysähtymistä. Sekä emännän ohjeiden seuraamista, mikä minulle välillä kieltämättä tuottaa ongelmia, varsinkin jos kyse on kepeistä... ne minä mieluiten jättäisin väliin ja juoksisin kivemmalle esteelle. Ei silti, kyllä minä ne kepit osaan mennä... jos vaan haluan... aina ei vaan huvita. |
Näin mallikkaasti osaan pysähtyä keinulle.... ... missäs nami... |
Ja puomilla onnistuu myös.
|
|
A-esteeltä juoksen kyllä niin nopeasti alas, että vaikka emäntä laittoi A:n juurelle lautaselle nakkeja, en alas tullessani ehtinyt niitä ollenkaan huomata vaan olin jo juoksemassa seuraavalle esteelle, kun emäntä sanoi, että nakkiakin olisi ollut tarjolla.... pahus kun en huomannut... no eipä huolta, kyllä ne jälkikäteenkin maistuivat. Emäntä yritti toistaa sitä useammankin kerran, mutta eipä tainnut onnistua emännän kaavailemalla tavalla. Minä nimittäin juoksin lujaa vauhtia alas ja käännyin sitten takaisin syömään ne nakit ennen kuin katsoin emäntää, että otetaankos uudestaan. Minusta tämä oli mukava harjoitus, kun sai paljon nakinpaloja. Kyllä minä sitten tosin opein tulemaan A:ta alemmas, enkä enää hypännyt A:lta pois ennen alakontaktia. Ongelmana emännän mielestä on, että harjoituksissa minä jaksan yleensä keskittyä tosi hyvin ja teen suht hyvin kaikki, vaikeitakin käännöksiä, mutta kisoissa ei enää onnistukaan niin hyvin. |