"VILIN AGILITYPÄIVÄKIRJA"
29.04.2006
Paikka: Seinäjoki, Jääurheilukeskuksen kuplahalli
Järjestäjä: Lakeuden Agilityurheilijat ry
Tuomarit: Anne Savioja ja harjoittelija Anne Tammiksalu (A-kisa)
Johanna Nyberg (B-kisa)
Kisa A: HYL
Kisa B: HYL
|
Seinäjoella järjestettiin vappuna kisat ja minäkin lähdin sinne
emännän kanssa kisaamaan. Isännän otimme mukaan kuskiksi, video- ja
valokuvaajaksi, kokiksi sekä huoltajaksi kuten muulloinkin. Liikkeelle
lähdimme taas asuntovaunun kanssa kisoja edeltävänä iltana.
Seinäjoeltakin oli melkein kaikki lumi jo sulanut. Epäonnekseni emäntä valitsi iltalenkin reitiksi sen verran märän polun, että vaunulle palattuamme jouduin kastelemaan tassuni pesuvadissa. Minun mielestäni ne eivät olleet yhtään mutaiset, mutta emäntä oli erimieltä. Yöunet jäivät meiltä kaikilta hiukan katkonaisiksi, kun paikalliset auto ja moottoripyörä kaahailijat tulivat jääurheilukeskuksen parkkipaikalle huudattamaan ajokkejaan ja kruisailemaan kilpaa. Aamulla emännän kurkku oli vielä kipeämpi kuin illalla. Missä lienee kylmettänyt itsensä. Emäntä yritti lämmintä teetä juomalla saada äänensä kulkemaan voidakseen ohjata minua kentällä. Kilpailupaikalle halliin tullessamme piti mennä ihan ihmeellisen oven kautta. Joka puolella oli seiniä ja edessä ja takana olevat ovet pyörivät ja seurasivat, kun kuljimme "oviholvin" läpi. Ihan outo juttu. Ensimmäisellä kerralla isäntä onneksi otti minut syliin ja kantoi siitä läpi, mutta kyllä minä seuraavilla kerroilla uskalsin ihan itse kävellä emännän tai isännän vierellä siitä läpi.
|
|
|
Tavalliseen tapaani minä olin ihan innoissani päästessäni kentälle,
mutta maltoin kuitenkin tällä kertaa odottaa emännältä lähtöluvan.
Radan alkuosa meni ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta sitten... kun
puomin jälkeen olisi pitänyt kääntyä renkaalle.... putkessa oli
imua... kuvaan jäi näkymään vain hännän pääni. Iloisesti kuitenkin
juoksin emännän kanssa radan loppuun loput esteet taas oikeassa
järjestyksessä.
|
|
Tauolla emäntä joi taas lämmintä teetä ja otti jotain
kurkkulääkettä.
|
|
|
Toisen radan alussa oli kahden hypyn jälkeen kepit. Odotin kyllä
lähtölupaa, mutta sitten ampaisin liikkeelle ja innoissani emännän
jarrutteluyrityksistä huolimatta juoksin ensimmäisen kepin ohi.
Keskellä keppejä rytmini hiukan sekosi. Emäntä yritti korjata, mutta
taidettiin kuitenkin tulla väärin kepeiltä ulos koska tuomari näytti
meille hyllyn. Vauhtia minulla kuitenkin riitti radan loppuun asti kuten
kuvassa näkyy - näin minä lennän pituusesteen yli.
Illalla kotiin päästyämme otin väsyneenä pitkät makoisat unet. Pidin kuitenkin varani, kun isäntä avasi kevään grillikauden, että olin grillin vieressä kärkkymässä saalista. |