Lauantai-illalla 15.4. pakkasimme asuntovaunun ja suuntasimme taas kohti Turkua, jossa parina seuraavana päivänä oli tiedossa pääsiäisen agilitykisat. 

Pääsimme onnellisesti perille. Isäntä ja emäntä ovat saaneet jo sen verran harjoitusta, että leiriytyminen kävi jo aika nopeasti.

Isäntä lähti kävelyttämään minua ja emäntä jäi vaunuun laittamaan iltapalaa.

Sunnuntai aamuna 16.4. kisahulina alkoi. Odotin innoissani esteille pääsyä. Emäntä yritti minua rauhoitella, mutta en minä malttanut sen ensimmäisen esteen (rengas) taakse jäädä odottelemaan. Minä päätin juosta radalle tuli se emäntä perässä tai ei. Innoissani sitten tietysti juoksin kakkosesteen (kepit) ohi. Emäntä kyllä epäili minun tehneen sen tahallani, kun en keppiesteestä juuri tykkää.

Puolessa välissä rataa oli pussi. Juoksin innoissani pussiin. Ulos tullessani pelästyin tosi paljon: pussi oli asetettu niin lähelle seinää, että pussista ulos tullessani olin ihan vähällä juosta kuononi lyttyyn seinää päin. Siitä sitten tuli "hepuli". Juoksin päätä pahkaa pitkin kenttää ja hyppäsin myös sen pussin yli pari kertaa. Tuomari näytti tietenkin hyllyn, mutta minkä vuoksi käskee juosta päin seinää. Ei sitä voi pieni koira ymmärtää. Kyllä sen pussin paikkaa ihmetteli emäntäkin. Maxi koirien vuoron tullessa sitä pussia ei sitten enää ollutkaan, kun tuomari oli korvannut sen hyppyesteellä.

Hyllystä viis... me kuitenkin emännän kanssa juoksimme radan loppuun asti.

Sitten meillä olikin koko loppu päivä vapaata. Minä leikein emännän kanssa koiratanssin SM-kisasta saamillani lelupalkinnoilla.

Päivällä ajoin isännän ja emännän kanssa puistoon ulkoilemaan.

"Hei... tuolla on SORSIA !!!"

Aika lailla minua kummastutti puiston laidalta löytyvä hiekkahärveli. Isäntä selitti sen olevan koirien vessa. Enpä ole ennen moista nähnytkään.

Illalla emäntä testasi vaunuun hankittua kaasu-uunia ja paistoi pullia.

"Anna minulle kans."

Iltalenkin yhteydessä pääsin emännän luvalla hyppimään kisajärjestäjien hallin eteen ulos jättämiä hyppyjä. Emäntä käski minun harjoitella myös pujottelua kepeillä ja kehui, kun menin sen hyvin. 

Maanantai aamulla 17.4. kisahulina jatkui. Olisin heti halunnut kisaamaan, mutta emäntä selitti meidän vuoron olevan vasta iltapäivällä.

Kun lopulta tuli meidän vuoro lähdin taas vauhdilla ja innoissani liikkeelle.

Maaliin päästyä emäntä kehui minua tosi paljon.
Olin vissiin onnistunut hyvin.
Minä kyllä vaadin myös ne nakit... ei sitä pelkillä kehuilla pärjää.

Pääsin emännän kanssa nousemaan ensimmäiselle palkintopallille.
Sain ruokasäkin ja pokaalin

Komea pokaali onkin. 

(Kuvassa olen juoksemassa A-esteeltä hypyn  jälkeen pussille.)

Väsyneinä palailimme kisojen jälkeen kotiin, jossa emäntä ylpeänä heti asetti voittamani pokaalin kirjahyllyn lasikaappiin.