Medi-luokan rata oli emännän mielestä minulle liian helpon suora ilman tiukkoja mutkia ja minä sain kuulemma sen pitkillä suorilla ihan liikaa vauhtia. Minun mielestäni minä juoksin juuri sopivasti, emäntä se vaan hidasteli. No joka tapauksessa juoksutahtimme ei ollut sama ja niinpä minä ehdin juosta parista esteestä ohi, ennen kuin emäntä älysi kertoa mikä este pitää mennä. Niin ja ne kepit ovat pahuksen tylsiä ja niitä on ihan liikaa. Ei niitä kaikkia viitsisi millään kiertää.

Avoimen luokan rata sitten olikin sokkeloisempi, kun emäntä kerran sellaista toivoi... tai ei tainnut ihan noin vaikeaa pyytää... Emännällä meni lopussa ihan pallo hukkaan. Minäkin ihan hämäännyin ja pysähdyin katsomaan, kun emäntä pähkäili, että mikähän este se seuraava olikaan. Minä hiukan tassuttelin eteenpäin katsomaan ja kun tuomari siitä näytti kiellon, keksi emäntä, että tuo hyppy se pitikin tässä vaiheessa mennä. Niinpä sitten pääsimme ilman hyllyä juoksemaan radan loppuun asti. Suuri oli hämmästyksemme, kun kaikesta sähläilystä huolimatta sijoituimme neljänneksi.