 Tulimme
Tampereelle jo kisoja edeltävänä päivänä suoraan Turusta, jossa oli
myös ollut kisat.
Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun olin mukana hevosmaneesissa pidettävissä kisoissa. Emäntä etukäteen pelkäsi, että koko kisa menee pelkäksi haisteluksi minun ihmetellessä uusia hajuja. Mutta enhän minä niin tekisi. Kyllä minä jo tiedän mitä kisoissa kuuluu tehdä. Radalla juostaan eikä nuuskita. Ulkona en sitten kyllä malttanut olla maistelematta niitä oudon hajuisia ja makuisia kasoja. Minulla oli niin paljon energiaa, että emäntä yritti ennen kisaa patukkaa vetämällä saada minulta suurimmat energiat ja hössötyksen purettua pois. |
 Radan
alkuun oli kivasti laitettu kolmen hypyn suora, jonka päätteeksi putki.
Minä riemastuin päästessäni ottamaan kunnon vauhdin ja toisen hypyn
jälkeen A-esteen näkyessä edessä olin juuri juoksemassa sinne
emännän karjaistessa kieltonsa ja käskyn palata takaisin. Sitä en
ymmärrä miksi emäntä näytti pettynyttä naamaa, kun minähän tulin
takaisin koskematta A:ta. Mitä sitten, jos tulin takaisin hypyn kautta...
vai oli se väärä este... HÖH...
|
Loppu radan suoritimme emännän kanssa kuitenkin mallikkaasti ja yhtä vauhdikkaasti ilman muita virheitä. Emäntä valittaa, että pitkillä suorilla minä ryntään liian vauhdikkaasti eteenpäin. Minua taas harmittaa, kun emäntä ei pysy minun tahdissani, hän se hidastelee. No, ensi kerralla taas uusi rata ja uusi yritys. |