 Perjantaina
10.2. emännän ja isännän päästyä töistä kotiin alkoi kauhea
tohina, kun asuntovaunu pakattiin lähtövalmiiksi. Vaunu onkin nyt saanut
uutta ilmettä, kun sohvatyynyt on päällystetty uudella kankaalla ja
lattialla on uusi matto. Emäntä lupasi vielä tehdä uudet verhotkin.
Illan suussa pääsimme perille Turkuun. Vaunun pysäköinnissä oli suuria ongelmia: lumen alla oli liukasta jäätä, minkä vuoksi vaunua ei onnistunut ajaa pyöräkiilan päälle, kun se liukui edellä pois. Isäntä ja emäntä yrittivät pariin eri kohtaan, ennen kuin löytyi tarpeeksi tasainen paikka, joka ei kiilaa tarvinnut. |
Kisa käytiin kirpeässä pakkasilmassa. Onneksi emäntä oli ollut huolellinen ja pakannut minun loimeni mukaan. |
|
|
|
Olin innoissani päästessäni radalle.
Emäntä sanoi kisan jälkeen puuskuttaen, että en ole koskaan juossut
näin lujaa. Mutta maltoin kuitenkin aika hyvin kuunnella emäntää. Radan alussa oli kepit ja en osunut oikeaan väliin, mutta emäntä auttoi minua korjaamaan sen. Lopussa sattui harmillinen kohellus, kun pudotin toiseksi viimeisen hypyn riman. Sain 10 virhepistettä ja vähän aikavirhettä kepeillä sähellyksen vuoksi, mutta ei tullut kuitenkaan enää hyllyä. Sijoitus oli 6.
|
Starttien välillä oli mukava istuskella vaunussa ja katsella ikkunasta ulkopuolen tapahtumia sekä tietysti olla emännän rapsuteltavana. |
Toinen kisa lähti hienosti. Juostiin yhdessä emännän kanssa rataa läpi. Nyt osuin kepeillekin oikein, mutta mitäs emäntä meni hoppuilemaan keppien lopussa. Minä luulin, että matka jatkuu, vaikka olikin vielä kaksi keppiä jäljellä. Siitä sitten 5 virhepistettä, muuten olisi ollut jo 0-rata. Sijoitus 5. |
 Kisojen
jälkeen purimme leirimme ja suuntasimme matkamme Tampereelle, jossa
seuraavana päivänä oli taas kisa tiedossa.
Matkalla autolle tuli jano ja
isäntä pysähtyi sitä juottamaan. Hesburger oli samassa pihassa, joten
emäntä ehdotti ruokataukoa. Isännän
käydessä ostamassa hampurilaiset minä kävin emännän kanssa
lenkillä. |
| "Anna mulle kans hampurilaista." |
