Edellisenä iltana olimme isännän ja emännän kanssa vieneet hallille asuntovaunumme kisatoimistoksi. Samalla sain emännän kanssa vielä vetää viimeiset treenit.

Saavuimme emännän kanssa kisapaikalle tasan puoli tuntia ennen kisojen alkua - viime tipassa kuten tavallista, mutta ehdimme kuitenkin. Isäntä oli tullut kisapaikalle jo varhain aamulla järjestelemään paikkoja kuntoon.

Emäntä jätti minut autoon ja kävi ilmoittamassa paikallaolomme. Sitten hän tuli hakemaan minut ja veimme tavaramme asuntovaunuun, jonka jälkeen lähdimme kävelylle.

Emäntä vei minut vaunuumme odottelemaan ensimmäisen kisan alkua. Emäntä katseli minien kisaa ja opetteli samalla muistamaan ratajärjestystä.

Sitten emäntä haki minut. Ehdin pikaisesti käydä ulkona nostamassa koipeani, ennen kuin kiirehdimme takaisin halliin vuorollamme radalle juoksemaan.

En malttanut odottaa emännän antamaa lähtölupaa, vaan säntäsin radalle omin luvin hypäten kyllä kaksi aitaestettä oikein, mutta jatkoin sitten muurille, kun olisi pitänyt kääntyä 180 astetta ja hypätä kolmas aita. Tuomari antoi hyllyn, mutta tein siitä hienon hyllyn kuunnellen loppuradan ajan tarkasti emännän ohjeita.

Kisan jälkeen kävimme taas kävelemässä emännän kanssa. Sitten menimme vaunulle lepäilemään. Kun en meinannut osata levätä, tarkkailin vaan kisasihteerien touhuja, emäntä otti minut sängylle viereensä nukkumaan. Oli mukava emännän kainalossa loikoilla, kun emäntä rapsutteli ja silitteli. Kyllä siinä kelpasi sillä lailla voimia keräillä.

Sitten emäntä lähti katsomaan seuraavaa rataa. Minä jäin taas vaunuun odottamaan. 

Toinen rata meni paremmin kuin ensimmäinen. Muistin emännän ohjeet, odotin kiltisti ensimmäisen esteen takana lähtien liikkeelle vasta emännän antaessa luvan.

Hylly siitä kuitenkin tuli. Minä sekosin kepeillä, emäntä yritti korjata, mutta meiltä jäi kai kuitenkin yksi kepinväli suorittamatta.

Lopulta kotiin päästyämme rankan kisapäivän päätteeksi - väsynyt koira.