Ensin emäntä jätti minut autoon odottelemaan, kun kävi ilmoittamassa minut kisaamaan. Ei se emäntä onneksi pitkään viipynyt, kun haki minut jaloittelemaan. Nuuskin innoissani tienpenkereitä ja kaverien jättämiä viestejä ja tietysti jätin jälkeeni omat viestini.

Oman vuoroni odottelu on tosi tylsää. Kun lopulta menimme radalle, ryntäsin liikkeelle niin kovalla vauhdilla, että ensimmäinen rima tipahti. Sitten A-esteeltä alas tullessa tulin niin innoissani, etten nähnyt enkä kuullut emännän käskyä hypätä renkaan läpi, kun hyppäsin sitä seuraavan esteen yli. Muutenkin kuulemma tein hiukan omaa rataa ja valitsin itse estejärjestyksiä. Vauhdilla kuitenkin juoksimme radan loppuun asti. 

Avoimessa luokassa tuomari oli heti neljänneksi esteeksi laittanut putken A-esteen alle suuaukot kummallekin puolelle ylösnousua. Siitä oli niin kiva juosta putkesta, että tein heti perään toisenkin lenkin putken läpi ja vasta sitten juoksin A:n yli. 

Keinulla minulla ei ole mitään ongelmia, kun emäntä karjaisee heti "hiiiidaas", jos olen rynnimässä keinulla.

Kilpailujen jälkeen emäntä vei minut autoon lepäämään, kun piti kuitenkin odotella kisojen loppuun asti.

Kisojen jälkeen lähdimme kotiin. Anne Trygg tuli koiriensa Sallyn ja Sadeen kanssa meille. Koko Tryggien perhe saapui sillä aikaa, kun minä ja Sade otimme juoksuharjoituksia talomme vieressä olevalla pellolla. 

Illalla saimme Sadeen kanssa kumpikin oman puruluun järsittäväksemme. 

Oli ihan kiva, kun oli kavereina Sade ja Sally  iltalenkillä ja seuraavan aamunkin lenkillä. Vähän minun tietysti piti vahtia, etteivät tytöt karkaa mihinkään, eivätkä sotke minun tekemiä merkkejä  :)