"VILIN AGILITYPÄIVÄKIRJA"

20.11.2005

Paikka: Piipanojan halli, Turku
Järjestäjä: Agility Team Turku
Tuomari: Miia Laamanen

 Medi-1
Kisa 2:     8. (20/-0:13)
Kisa 3 (HR): HYL

Lauantaina pakkasivat isäntäväkeni asuntovaunun kuntoon ja suuntasimme auton kohti Turkua. Isäntä kärsi hiukan flunssasta, mutta lähti urheasti kuskiksi, että minä pääsin emäntäni kanssa kisaamaan. Pimeässä illassa saavuimme Turun kisapaikalle lauantain kisojen päätyttyä ja parkkipaikankin tyhjennyttyä. Näin isännällä oli hyvä tila valita leiriytymispaikkamme ja peruutella asuntovaunumme mahdollisimman hyvään paikkaan seuraavan päivän poislähtöäkin ajatellen.

Heti kun asuntovaunu oli parkkeerattu ja laitettu "jaloilleen", minä sain iltapalani ja lähdimme kaikki jaloittelemaan. Minä sain rauhassa nuuskia kaikkia ihania viestejä, mitä päivällä koirakaverit olivat jälkeensä jättäneet.

Aamulla heräsimme isännän kanssa lenkille ja jätimme emännän heräilemään rauhassa. Kun tulimme takaisin vaunulle oli emäntä juuri nousemassa ylös ja innoissani nuolin kaikki emännän varpaat, jotka näkyivät sängyn laidan yli.

Pakkasta oli -7 astetta ja olimme kaikki tyytyväisiä asuntovaunuun, jossa saimme lämpimässä odotella kisan alkua käytyäni emännän kanssa ilmoittautumassa paikalla olijoiksi.

Viimein pääsin radalle. Olin ihan innoissani. Siinä innostuksen lomassa ensimmäinen rimakin lensi minne sattui, enkä jaksanut ihan tarkasti katsoa mitä estettä emäntä näytti ja juoksin innoissani ohitse. Kepit olisivat mielestäni saaneet olla lyhyemmät ja yritin puolesta välistä oikaista pois, mutta menin ne kuitenkin emännän pyynnöstä loppuun asti. Alitimme ihanneajan ja muutamista virheistä huolimatta saimme jopa tuloksenkin, eikä enää hyllyä. Emäntä kehui minua ja sain NAMI nakkia.
Kävimme välillä vaunulla keräämässä voimia ja sitten seuraava koitos: hyppyrata. Minä menin mielestäni ihan oikein, emäntä näytti huonosti sen putkenpään - hylly - ja sitten emäntä vielä unohti loppuradan estejärjestyksen, mutta loppuun asti silti juoksimme.
Kilpailut olivat sitä myöden osaltamme ohitse ja suuntasimme matkamme kotia kohti taas paria kilpailukokemusta rikkaampina. Kotona isäntä sitten näytti minulle ja emännälle videonauhalta, että mitä siellä kentällä oikein tulikaan tehtyä.

SULJE IKKUNA