 Satoi,
satoi, satoi... ei mukavaa... turkki kastui.Isäntä haki autosta minulle suojaksi oman sadetakkinsa, että minulla olisi mukavampi olo. Emäntä oli onneksi varautunut sateeseen ja hänellä oli sadetakki mukana, vaikka ei hänestäkään ollut mukava tihkusateessa olla. Sateessa odottelu: vielä mälsempää kuin
poutasäällä. |
 Vihdoin olimme menossa
kentälle. Olin tyytyväinen pitkän odottelun
päättymiseen. Heti emännän saatua valjaat irti, ryntäsin kentälle.
Mitä siitä, että rynnätessäni eteenpäin ensimmäisen esteen rima lensi siinä sivussa minne
sattui. Kentältä löytyi tosi mielenkiintoinen
haju seurattavaksi. Emäntä yritti palauttaa minua järjestykseen, mutta
minua ei huvittanut yhtään. Niinpä emäntä komensi minut heti pois
kentältä, mutta ehdin vielä ennen sitä juosta puomin yli.
|
 Jostain
syystä en kentältä lähdön jälkeen saanutkaan nakkia... no, ehkäpä
en ollut sitä ansainnutkaan. Huomasin emännän olevan tyytymätön
minuun. Onneksi sain hänet lepytettyä ja houkuteltua leikkiin.
|
|
|
Avoimen luokan rata sitten sujuikin paremmin
ja sen juoksimme kokonaan läpi. Hiukan minä meinasin hoppuilla ja
tuomari joutui antamaan hyllyn, kun väärässä välissä yritin mennä
keinulle ja ehdin koskea sitä tassulla, ennen kuin maltoin katsoa mitä
emäntä käskee.
Kentältä lähdön jälkeen tuomari hiukan moitti emäntää, ettei saa hoppuilla radalle menon kanssa, vaan pitää odottaa tuomarin lupaa. |