Vilin ja Bitin PÄIVÄKIRJA

		*"VILIN JA BITIN PÄIVÄKIRJA"*
		17.5.2008 Luonnetesti
Paikka: Karkkilan koirakerhon harjoituskenttä Järjestäjänä: Suomen Kooikerhondje Ry Tuomarit: Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Vastaava koetoimitsija: Erja Tikkanen LUONNETESTIOSUUDET

Vili ja Bitti kertovat:
Lähdimme testireissulle matkaan jo edellisenä päivänä asuntovaunu perässämme. Isäntä oli etukäteen varmistanut kentän omistajalta yöpymisluvan sekä sen, että perille ylipäätään on asuntovaunun levyinen tie. Isäntä itse kuvittelee olevansa niin taitava kuski, että se riittää.

Me olimme jo hyvissä ajoin ennen matkaa ”täpinässä”, kun rakentamisen ajan lähes käyttämättömänä ollutta vaunua laitettiin matkakuntoon pitkin viikkoa. Vihdoin matkaan lähtö koitti perjantaina klo 8.00. Aikainen lähtö selittyy sisustusostoksilla, joista me emme perusta, mutta varsinkin emäntä niitä haluaa. Reissu suuntautui Porista Tampereen ja Lempäälän kauppojen kautta kohti Karkkilaa.

Saavuimme testipaikalle kello 19 aikoihin. Isäntä sai kuin saikin auton ja vaunun pysäköityä parkkipaikalta pellolle johtavalle tien pätkälle. Hieman epäilimme aluksi isännän peruutustaitojen ruostuneen, mutta hienosti se meni. Sitten seurasi leiriytymisen tärkein kohta ”iltamurkina”. Murkinan jälkeen suuntasimme tutustumaan ympäristöömme ötököiden pariin.

Hyvin nukutun yön jälkeen lauantaiaamu valkeni jo varhain ja niinpä mekin aloimme jo puoli seitsemän aikoihin herättelemään isäntää. Aamusapuskan ja lenkin jälkeen emäntä ja isäntä pääsivätkin jo testipaikalle ilmoittamaan meidät läsnäolevaksi. Sitten alkoikin tylsin vaihe: omien vuorojen odottelu (meidän osuutemme) ja toisten koirakoiden suoritusten seuraaminen (ihmisten osuus).

Meille oli jo hyvissä ajoin ennen reissua kaivettu tarvikkeiden kätköistä ”tavalliset kaulapannat”, joita emme normaalisti käytä. Niiden käyttöön piti jo etukäteen totutella, mutta ei se tuottanut ongelmia. Tiukka panta on meidän koirien turvallisuusnäkökohta testissä. Hätääntynyt koira, kun voi kuulemma ”kutistaa päänsä” ja kiskaista itsensä irti löysästä pannasta sekä sitten rynnätä ties kuinka pitkälle pakomatkalle.

Testi koostuu monenlaisista osioista, joita isäntäväki jännitti etukäteen varsinkin Bitin osalta. Ainakin isäntä jännitti suoritusta jo edellisenä päivänä, koska Bitti on vähän ”tyttömäisen herkkä hienohelma”.

Testin aluksi piti vähän leikkiä vetoleikkiä. Meillä oli mukana vaunun lelulaatikosta löytynyt pitkäraajainen pehmolelukissa.

vas. Bitti ja Petteri

oik. Vili ja Anitta

isäntäväki kertoo:

Räminäkelkka

Räminäkelkkaan Bitti suhtautui muiden kooikkerien tavoin varovaisen epäilevästi ja uskaltautui tutkimaan sitä vasta sen pysähdyttyä ja isännän mentyä sen lähelle.

Muista poiketen Vili ryntäsi aktiivisesti uhkaavaa vaaraa kohti. Osion jälkeen ”lisälenkillä” piti Vilin päästä vielä sanomaan se "viimeinen sana" - VUFF - hökötykselle.

Uhkaava henkilö
Seinään kytkettynä epäilimme pojujen haukkuvan kovasti, mutta toisin kävi.

Bitin ylipositiivinen asenne tuli selkeästi esille. Bitti tuntui tuumivan, että jos hän katsoo hellyttävästi ja heiluttaa häntäänsä, niin eihän kukaan voi häntä vahingoittaa.

Vili oli sen sijaan pitkään hiljaa. Kehonsignaalit osoittivat, että lähestymistä kannattaisi harkita toisenkin kerran. Vasta hyökkääjän ollessa melkein kosketusetäisyydellä tuli voimakas murina ja syvät haukahdukset. Askelkin lähemmäksi olisi voinut laukaista hyökkäyksen.
(kts. kuva oik.)

Puolustustahto

Uhkaavaa henkilöä kohti Vili meni haukkuen ja muristen suuren egonsa ja omistajan suojelemisen tehtävän antamalla varmuudella. (kts. kuva vas.)

Bitti sen sijaan oli arempi, mutta osoitti halunsa puolustaa isäntäänsä, vaikka ei olekaan varreltaan vallan suuri.

Testaajan heitettyä kepin kädestään pois molemmat pojut rauhoittuivat nopeasti.

Jätesäkkiin ja rämisevään tynnyriin Bitti suhtautui varauksellisesti, muttei säikähtänyt niin paljon kuin pelkäsimme ennalta. Vili sen sijaan katsoi äänien aiheuttajia ”ai tuoko sen äänen päästikin” – tyyliin.

Pimeässä huoneessa molempien toimintaa häiritsi niiden halu tutustua tuomareihin ja loputon uteliaisuus, kun koko huone ja kaikki siellä oleva piti tutkia ja nuuskia ennen kuin ehdittiin miettiä, miksi siellä huoneessa oikein ollaan. Keksittyään lopulta, mikä oli homman tarkoitus, pojut löysivät ilman ohjaajan toimia, sen mitä haluttiinkin eli ohjaajansa.

Laukauksiin molemmat reagoivat melkein odotetusti, Vili vähän lotkautti korviaan ja katsoi tippuuko taivaalta sorsa (vaikkei olekaan käyty sorsametsällä). Bitti hieman säpsähti laukausta, mutta jatkoi etenemistä testin ohjeistuksen mukaisesti. Tulos oli Vilillä laukaisuvarma ja Bitillä laukaisukokematon.

Loppupisteet:
Bitti sai 142 p, joka oli ihan hieno tulos.
Vili saavutti huimat 234 pistettä.
Testissä Vilin poika Baro (Cavalriina’s Pedro Pavarotti) sai myös hienot 128 pistettä.
Eivät ole omenat kauaksi puusta pudonneet, vaikka nuoret pojut hieman arempia olivatkin.

(Vilin pistemäärään ylsi vuonna 2007 testatuista noin 2000 koirasta vain noin 2%. Niistä suurin osa oli ns. ”palveluskoirarotuisia”.)

Tuomarin selvitys Vilin luonteesta:
Tuomarin selvityksessä Vilin luonteesta tuli esille monia seikkoja, joita emme ole varsinaisesti ajatelleet, mutta jotka ovat näin jälkikäteen ajatellen aivan tosiseikkoja. Omistajan puolustushalu Vilillä oli jopa melkein suuri, mutta tuomarien arvio oli nopean leppymisen ansiosta kohtuullinen. Taisteluhalu oli suuri, mutta lihasjännitys laukesi nopeasti ärsykkeen/uhan poistuttua. Temperamentti oli vilkas, väistöt lyhyitä ja nopeita, eikä näkynyt ylimääräistä reagointia. Terävyys, miten itsensä puolustaa, kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Vaikka Vili ei tehnyt mitään, mutta oli siinä edessä ja katteli, että tulepa vaan. Vilillä on ärsytyskynnys niin korkea, että kokeen tekijän ärsytys ei riittänyt. Mutta paljon lisää ei olisi tarvinnut kuin vähän räväyttää tassuille, niin sitten olisi tullut, että tehdäänpäs jauhelihaa tuosta äijästä. Luoksepäästävyys on hyvä, hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin ja laukausvarma. Tuomarin mielestä pelastus saattaa olla se, että Vili on hieman pehmeä! Kova koira edellä kerrotuilla ominaisuuksilla olisi hankala koulutettava. Lopuksi tuomari selvitti Vilin hermorakenteen ominaisuuksia. Vili on tasapainoinen ja koska hänellä on niin jumalaton itseluottamus, Vili toimii vain sen, mikä on tarpeen, eikä hötkyile turhia.

Lopuksi tuomari totesi ”ei taida tämä koira olla myynnissä”. Siihen oli helppo vastata ”Ei, ei tosiaan ole myynnissä”. Tämän jälkeen tuomari totesi vielä, että kyllä on pikkuisella (Bitillä) valtavan hyvä roolimalli kotona.

Nyt Vili on sitten ”paukutellut henkseleitä”, kun omistajatkin ymmärtävät, että aikamoinen pakkaus tuli 4 vuotta sitten hankittua.

Tuomarin tulosanalyysi (VIDEO) Vilin osalta löytyy vilinarvostelu.wmv

SULJE IKKUNA