"VILIN JA BITIN PÄIVÄKIRJA"

6.4.2007 – 9.4.2007

Elämän mullistavia muutoksia

 

 

Isäntä ja emäntä ovat jo pitkään puhuneet, että meille rakennetaan uusi koti. Sitä ne on sitten piirtäneet ja suunnitelleet moneen otteeseen. Me emme Bitin kanssa ymmärtäneet ollenkaan mitä se hössötys tarkoittaa, mutta nyt se selvisi: me jouduimme jättämään tutut kotiolot ja lenkkipolut ja muuttamaan ”muille maille vierahille”. 
 
Onneksi emäntä oli saanut meille asunnon vuokrattua, koska kotimme myynti ja muutto sujuivat yhdessä hujauksessa. Isäntä oli laittanut ilmoituksen lehteen, jonka perusteella kotiamme katsomaan tullut ensimmäinen henkilö päätti heti sen ostaa. Samana viikonloppuna me sitten muuttokuorma lähti vuokra-asuntoomme. 

Isäntä ja emäntä selittivät, että nyt ensin muutetaan kerrostaloon siksi aikaa, että uusi talomme valmistuu. 

Huomasimme, että kyllä se isännän ja emännänkin mieli ainakin hiukan haikea oli, kun tyhjässä talossa ihan viimeiseksi vielä kävivät saunassa. 

 

Pitäähän sitä tutkia mitä 
mikin laatikko on syönyt...
ja mekö muka uteliaita?

    
"Hei, minähän en tätä tehnyt... en tunnusta."

 
Meistä uudessa ”kodissa” oli ensin tosi outoa. Joka puolelta kuului mitä ihmeellisempiä ääniä ja ihan keittiön ikkunan edestä kulki ihan outoja ihmisiä. Kyllä niille piti haukkua ja paljon.

Emäntä asetti keittiön ikkunan eteen pallin meidän katselupaikaksi. Sen päältä on hyvä vahtia ohikulkijoita. Se harmittaa, kun naapurustossa asuva kissa tulee ilkkumaan meitä ikkunan alle. Sille me kyllä yhteistuumin aina haukumme, mutta sekös ei ole siitä moksiskaan. 

Emännän tyytyväisyydeksi me kuitenkin nopeasti opimme kerrostalokoiriksi: ettei joka ripahdusta ja rapahdusta tarvitse haukkua. 

Mutta kyllä me kuitenkin se kissa jatkossakin haukutaan, jos se tuohon ikkunan taakse uskaltaa tulla härnäämään.

 


Uni voitti muuttovahdit - Tutulla sohvalla makoisat unet - Kaipa tänne kotiutuu.

SULJE IKKUNA