Minä sitten rakastan näitä vaunureissuja, kun silloin emännällä ja isännälläkin on paljon enemmän aikaa meille kuin jos oltaisiin kotona. Kotona niillä on paljon muitakin puuhia kuin meidän helliminen."

Vili: "Kyllä minullekin helliminen, silittely, rapsuttelu ja varsinkin makupalat kelpaavat. Vaunussa ollessamme niitä makupaloja saa paljon enemmän kuin kotona."

Bitti: "Kumpaa polkua mennään ?"

Vili: "Tänne päin."

Bitti: "Miksi muka sinä saisit aina päättää?"

Vili: "Siksi kun minä olen vanhempi. 
No, mihin te jäitte? Koittakaas tulla nyt, täällä on kivoja hajuja ja paljon tutkittavaa."

Bitti: "Taasko sä vakoilet kameran takaa?"

Vili: "No, ota nyt sitten se kuva.

Me ollaan veljekset kuin ilvekset."

Bitti: "Kyllä me osataan poseerata nätistikin, jos me halutaan.

Saitkos hyvän kuvan siitä kuinka kauniita ja filmaattisia me ollaan?"

Vili: "Bitti kyllä pilaa kuvan. Pitääkö tuo kakara huolia joka kuvaan. Minusta tulisi yksin paljon parempi kuva." 

Bitti: "Tämä on muuten minun keppi. Minä sen löysin. Et muuten tule sitä ottamaan pois. Jos yrität, niin minä juoksen karkuun ja olenkin paljon nopeampi kuin sinä iso köntys."

Vili: "Hei, ei nyt enää jaksa poseerata."

Bitti: "Älä nyt valita, kun ole kunnolla."

Vili: "No ota sitten äkkiä se kuva, kun tuolla olisi vielä paljon tutkittavaa."

Bitti: "Ja missäs se nami sitten viipyykään."

Vili: "Niin, kai tästä nami oli luvassa. Ei tässä ilmaiseksi viitsitty turhaan poseerata.

Bitti: "Mulle kans jätskiä !!"

Vili: "Kakara kunnolla. Kuuluu odottaa, että saadaan jämät... Älä rähise tai ei saada mitään.

Nami nam... oli herkkua hyvää. Harmi vaan loppui ja suli kielelle liian nopeasti."

Bitti: "Eikö sitä olis vielä vähän lisää?"